keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Muoviteknologia

Muovi oli minulle aivan uusi käsityömateriaali. Se tarjosi niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Seuraavassa tekemäni työt.


Salaattiottimet

Ensimmäinen muovityöni oli salaattiottimet. Ikävä kyllä tämä työ epäonnistui. Muovinkuumennuslaite oli ilmeisesti liian kuuma, sillä viilut, jotka oli tarkoitettu suojaamaan osaa muovisuikaleesta kuumenemiselta, tarttuivat muoviin kiinni. Rumat palamisen jäljet eivät kuitenkaan olleet ainoa murheeni. Jostain syystä en saanut muovia lämmityksen jälkeen tottelemaan itseäni, vaan se ”rypytystä” tehdessäni käyttäytyi ihmeellisesti. Nämä salaattiottimet tuskin päätyvät käyttöön, mutta toimivat oivana esimerkkinä siitä, etteivät työt aina onnistu.

Muovin kuumennus salaattiottimia varten

Salaattiottimen rypytys

Salaattiottimen taivutus

Valmista tuli



Kirjatuki

Idean kirjatuen tekemiseen sain mieheltäni. Hän muisteli koulussa tehneensä sellaisen. Tämä olikin mukava, alakoululaisille sopiva ja käyttökelpoinen idea. Sahasin muovisuikaleen. Kuvioin sen toisen pään, tällä kertaa muistuttamaan kruunua ja hioin sahatut reunat. Tämän jälkeen muovisuikaletta kuumennettiin yhdestä kohdasta ja kuumennettu kohta taivutettiin 90 asteisen tuen päällä, kunnes se oli jäähtynyt.




Napit ja avaimenperä

Erivärisistä muoveista saa mukavasti oman näköisiä tuotteita, kun liimaa muoveja yhteen. 

Muovien liimaaminen

Liimatut muovit laitettiin puristimien väliin.


Yhteen liimatuista muoveista voi tehdä vaikkapa nappeja. Sahasin napit vannesahalla, hioin niiden reunat hiekkapaperilla ja porasin keskelle napin reiät. Veikeät neliskulmaiset napit ovat valmiina tuleviin käsitöihin!



Toinen liimatuista muoveista työstäni työ on nimikirjainavaimenperä. Lähdin tavoittelemaan kaunokirjoitus M-kirjainta ja olen kovasti tyytyväinen lopputulokseen. Vannesahalla saa tarkkaa työtä aikaan, kun vaan malttaa tehdä työtä vähän kerrallaan. Sahattuani kirjaimen, hioin sen reunat ja porasin siihen reiän.





Kierrätyskorvikset

Lasten legolaatikosta löytyi juuri minun tyyliini sopivat pienet legot nappikorvakoruiksi. Idea on helposti toteutettavissa oppilaiden kanssa, sillä legoja löytyy lähes joka kodista. Liimasin korvakorutapit legojen takapuolelle pikaliimalla. Jotta tappi mahtui hyvin legon koloon, leikkasin siitä vähän leveyttä pois sivuleikkureilla.



Muoviteknologian käsityön nelikenttä koulun käsityön opetuksessa
(Huovila, Hintsa & Säilä: Kirja käsityöstä, 2010)

Tiedot ja taidot
-   Muovi on materiaalina metallia lempeämpi.
-         Pienillä muovitöillä voidaan harjoitella tekniikoita ja työvälineiden käyttöä.

Suunnittelun taidot
-         Muovitöissä esteettinen suunnittelu on mahdollista monella tavalla: muovin värin voi valita ja muovia voi muotoilla halumaansa muotoon.
-         Tekninen suunnittelu vaatii tietoa ja kokemusta siitä, miten muovi materiaalina käyttäytyy. Epäonnistumisiakaan ei voi välttää, mutta ne opettavat.

Työskentelyn taidot
-         Koska muovityöt ovat usein melko pieniä ja suhteellisen nopeasti tehtäviä, on työskentelyprosessi (suunnittelu, toteutus ja arviointi) helposti hallittava. Tällöin oppilaan on helpompi hahmottaa koko prosessi kuin suurta, monen opetuskerran projektia tehtäessä.

Kasvamisen taidot
-         Muovitöitä tehtäessä valmista tulee melko nopeasti. Oman työn tuloksen näkee nopeasti ja työstä voi iloita.
-         Epäonnistumisen hetkellä voi oppia itsekritiikkiä. Mikä meni pieleen ja mistä se johtui?
-         Muovimateriaalista puhuttaessa on mahdollista oppia kestävästä kehityksestä. Ei ole kestävän kehityksen mukaista tuhlata muovia.
-         Kierrätysmuovien (esim. legot) käyttö opettaa ekologisuuteen.


Metalliteknologia

Metallityöni ovat: löylykauha, tuikkutalo, emaloitu koru sekä ketjukorut. Seuraavassa esittelen työni ja kerron niiden valmistamisesta.


Löylykauha

Löylykauha on perinteinen ja monipuolinen koulukäsityö. Siinä käytetään useita eri tekniikoita ja yhdistetään metallia ja puuta. Olen kirjannut ylös löylykauhan valmistamisen vaiheita.

Löylykauhan valmistaminen lähti liikkeelle kuparin leikkaamisesta. Kuparilevyyn piirrettiin ja levystä leikattiin ympyrä, jonka säde oli sentin verran muottia suurempi.

Ympyrän piirtäminen kuparilevylle


Levyn reunasta taitettiin noin 1cm, joka hakattiin muotin reunan yli kumivasaralla. Tämän jälkeen aloitettiin pakottaminen metallivasaralla paukuttamalla.

Paukutusta


Välillä kuparia kuumennettiin kaasupolttimen avulla, huudeltiin veden alla ja putsattiin teräsvillalla, minkä jälkeen paukuttamista jatkettiin taas. Kun kauhaosa oli pakotettu muotoonsa, leikattiin ylimääräiset reunat leikkurilla pois ja kauhan reunoja hakattiin tasaisemmiksi muotissa. Lopuksi terävät reunat viilattiin ja hiottiin. 

Viilaus


Työ viimeisteltiin teräsvillalla ja kiillotusaineella.

Löylykauhan varren pää taottiin litteäksi ja sopivan muotoiseksi, jotta sen voi kiinnittää kauhaosaan. Rautatanko kuumennettiin ahjossa, ja sitä hakattiin alasimen päällä, jolloin se muotoutui. 

Rauta kuumenee ahjossa

Takominen

Kun varsi oli sopivan muotoinen, käsiteltiin se kuumentamalla ja kastamalla jäteöljyyn. Varsi kiinnitettiin kauhaosaan kupariniitillä. 

Kauhan kiinnittäminen varteen kupariniitillä

Kupariniitin viimeisteleminen


Lopuksi löylykauhan metalliosat lakattiin spraylakalla.

Lakkaus


Löylykauhaan liitettiin vielä puuvarsi. Ensin metallivartta teroitettiin hiomakivessä. Siihen tehtiin myös pieniä lovia hiomakoneella. Valitsin puuvarreksi luonnon puuta. Valitsemani puu oli kuitenkin liian paksu käyttötarkoitusta varten. Niinpä höyläsin sitä kavahöylällä ohuemmaksi. Puiseen varteen porattiin reikä ja metallivarsi liimattiin puuosaan kaksikomponenttiliimalla.



Olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Työ oli haastavampi kuin etukäteen oletin. Oli kuitenkin hienoa nähdä oman käden jälki näinkin haastavassa työssä. En tiedä, uskaltaisinko vielä tämän kokemuksen jälkeen lähteä oppilaitten kanssa löylykauhaa tekemään.



Tuikkutalo 

Tuikkutalon idea syntyi sisustusliikkeissä myytävästä tuikkutalosta. Halusin kokeilla, voiko alumiinilevystä leikkaamalla ja taivuttamalla valmistaa vastaavan tuotteen.

Tuikkutalon ensimmäinen vaihe oli kaavan valmistaminen. Käytin kaavan mallina valmista tuikkutaloa. Sovelsin kuitenkin erityisesti kiinnityskohtien osalta, sillä minun taloni tulisi kiinnittymään popniiteillä, joita varten tarvitsin erityisiä ”kiinnitysulokkeita”. Kun kaava oli piirretty, piirsin talon ääriviivat kaavan avulla alumiinilevylle.



Tämän jälkeen oli vuorossa leikkaaminen. Leikkaaminen osoittautui vaikeaksi, sillä kaikkia osia ei voinut leikata missä järjestyksessä vaan. Lopulta käytin viimeisten osien leikkaamiseen peltisaksia. Leikkaamisen jälkeen porasin talon ikkunareiät valmiiksi. Tässä vaiheessa hioin talon terävät reunat helpommin käsiteltäviksi.

Seuraava vaihe työskentelyssä oli alumiinin taivuttaminen. Tässä vaiheessa oli tarkasti mietittävä, missä järjestyksessä taitokset teki. Taitosten tekemisen jälkeen porasin reiät popniiteille talon seinään. Popniittaus oli mukavaa ja helposti sujuvaa hommaa. Talon katon kiinnitystä varten porasin jälleen reiät kattoon ja talon kiinnitysulokkeisiin, jonka jälkeen kiinnitin katon paikoilleen popniiteillä.

Tuikkutalon tekeminen osoittautui haastavaksi. Oli oltava enemmän kuin tarkka mittausten, leikkaamisen ja taivuttamisen suhteen. Valmiista talostani huomaakin, että jossain kohdassa tarkkuus on päässyt lipsumaan, eikä talon katto ja rungon terävä osa osu aivan kohdakkain. En lähtisi tekemään näin vaativaa työtä oppilaiden kanssa. Vaikka kyseessä olisi vähemmän vaativakin alumiinin taivutustyö, olisivat työjärjestysohjeet enemmän kuin paikallaan.






Emaloitu koru

Suunnittelin koruni sydämeksi. Halusin siitä molemmilta puolilta valkoisen ja hopean hohtoisen.

Piirsin ensin sydämen kaavan paperille. Tämän kaavan avulla piirsin ja leikkasin sydämen alumiinista. Viilasin ja hioin sydämen reunat tasaisiksi. Porasin reiän ripustuslenkkiä varten.

Kuparisydän valmiina emalointia varten


Valkoinen emaliaine (Efcolor) ripoteltiin puhdistetun sydämen päälle ja sydäntä kuumennettiin hellan päällä, kunnes aine oli sulanut. Hopeahile ripoteltiin uudeksi kerrokseksi vanhan päälle ja työtä kuumennettiin uudestaan. Kun aine oli sulanut, annettiin työn jäähtyä hyvin.

Emalointiaine kuparisydämellä

Kuumentaminen hellan päällä


Toisen puolen emaloiminen osoittautui vaikeaksi, jollei jopa mahdottomaksi. Kun ensimmäinen puoli oli valmis, yritin emaloida toisen puolen samalla tavalla. Tällöin ensin emaloitu puoli suli uudestaan ja meni rumaksi. Työn jäähdyttyä hion takapuolelta epätasaisuudet pois. Onneksi tuo takaosa ei käytössä näy.

Viimeistelin sydämen lakkaamalla sen spraylakalla ja laittamalla siihen hopeisen lenkin kaulanauhaa varten.

Valmis emaloitu sydän



Ketjukorut

Kouluelektroniikan järjestämällä korukurssilla teimme muinaisketjutekniikalla rannekorut. Tein myös korvakorut samalla tekniikalla. Valmistin korvakorukoukut itse. Valitettavasti toinen koukku oli hävinnyt johonkin korun rummutuksessa ja sain kurssin jälkeen vain yhden ehjän korvakorun takaisin.

Korutöiden aloittaminen

Korulenkkien valmistaminen

Valmiit korut


Ketjun valmistaminen oli hidasta, mutta mukavaa työtä. Voisin kuvitella tekeväni koruketjua myös oppilaitten kanssa.

Ketjujen lisäksi ehdin tehdä myös muutaman metallilevystä valmistetun korun. Isoin koru on omaan käyttööni, pienemmät lapsilleni käsi- ja kaulakoruiksi.





Metalliteknologian käsityön nelikenttä koulun käsityön opetuksessa
(Huovila, Hintsa & Säilä: Kirja käsityöstä, 2010)

Tiedot ja taidot 
Jos metalliteknologian materiaalit, tekniikat ja työvälineet ovat ennestään vieraita, voi olla parempi tutustua niihin pienten töiden kautta.
Käytettävien materiaalien ja työvälineiden tulee olla oppilaan ikään ja taitotasoon sopivia.

Suunnittelun taidot
Suunnittelussa tulee ottaa huomioon teknisen suunnittelun haasteet. Oppilas ei välttämättä itse huomaa tai ymmärrä, miten metallimateriaalia on mahdollista työstää ja mitkä ovat sen rajoitteet.
Esteettinen suunnittelu on osa metalliteknologiaa. Koruja tai käyttöesineitä valmistettaessa on mahdollista päästää luovuutta valloilleen.
Pitäisi löytää kultainen keskitie esteettisen suunnittelun ja teknisen suunnittelun välille, kumpaakaan unohtamatta.

Työskentelyn taidot
Suurempien metallitöiden (esim. löylykauha) tekeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Monivaiheinen työ opettaa etenemään vaiheittain työjärjestystä seuraten.
Metalliteknologian tekniikoissa turvallisuudella on tärkeä rooli. On tärkeää opettaa oppilaille vastuuta myös turvallisuuden näkökulmasta. Jokaisella oppilaalla on tärkeä rooli työtilassa yhteisen turvallisuuden näkökulmasta.

Kasvamisen taidot
Vaativien, itselle ehkäpä vieraiden tekniikoiden oppiminen ja haastavan työn valmiiksi saaminen ovat hyväksi oppilaan itsetunnolle ja saavat aikaan iloa oman työn onnistumisesta.
Tehtävä metallityö voi olla kulttuurisesti merkittävä (esim. löylykauha).

tiistai 26. marraskuuta 2013

Metalli- ja muoviteknologia

Metalli- ja muoviteknologian jakso on lopuillaan. Taas opin paljon uutta. Osa oppimisesta tapahtui jo niin kovin tutulla tavalla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt on aika raportoida, kuinka kaikki tapahtui.



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kaiutin - Pohdinta





Olen miettinyt oppimiani tietoja ja taitoja opettajan nelikentän (Huovila & Rautio, 2007, teoksessa Huovila, Hintsa & Säilä, 2010) mukaan.
Opettajuuden taidot ja aineenhallinnan tiedot ja taidot
Koska tekninen työ on minulle ennestään vieras käsityön alue, olen kaiutinta tehdessäni oppinut pelkästään uusia asioita. Erityisesti aineenhallinnan tiedot ja taidot ovat kehittyneet. Olen oppinut niin puuteknologian kuin elektroniikan sisältöjä todella paljon. Aika monia asia tuli opittua kokeilun, yrityksen ja erehdyksen kautta.
Opetuksen suunnittelun taidot
Uskon kaiutinprojektin auttavan suunnittelemaan vastaavanlaisia projekteja oppilaiden kanssa toteutettavaksi jatkossa. Kokemus puukotelon valmistamisesta auttaa suunnittelemaan puulaatikon tekoa poratappiliitoksin. Toisaalta elektroniikkaosio antaa arvokasta tietoa tulevien elektroniikkatöiden suunnitteluun. Tämän projektin jälkeen on helpompi lähteä suunnittelemaan oppitunnin rakennetta ja ajankäyttöä. Myös eriyttämisen ennakointi helpottuu.
Opetuksen toteuttamisen taidot
Työskentelyn organisointi on tärkeää. Tämä projekti opetti paljon siitä. Selkeä vaiheittain etenevä työskentely auttaa oppilaita. On myös tärkeää, että opettaja organisoi uusien työvaiheiden opettamisen siitä huolimatta, että oppilaat etenevät omissa töissään eri vauhtia.
Kasvatukselliset toimintataidot
Opettajan vastuullisuus opetettavasta aineesta vaatii mielestäni hyviä aineenhallinnan taitoja. Koneita käytettäessä on huomioitava erityisesti turvallisuus. Jos opettajan oma aineenhallinta ei ole tarpeeksi hyvää, ei hän pysty toimimaan myöskään vastuullisesti. Omalta osaltani olen iloinen tämän projektin kasvattamasta aineenhallinnan osaamisesta. Kokemus ja osaaminen kertyvät vähitellen ja tästä on hyvä jatkaa.



Lähteet:

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Luokkien 3-6 käsityönopetus. WSOYPro, Helsinki.

Kaiutin - Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa






On tärkeää, että opettaja osaa ja pystyy käyttämään koneita valmistellessaan materiaaleja oppilaita varten. Sirkkeli on tähän tärkeä ja tarpeellinen kone. Itse koen olevani vasta-alkaja teknisen työn opetuksessa. Tässä projektissa uskalsin työskennellä isoksi ja pelottavaksi kokemani sirkkelin kanssa. Suhtaudun kuitenkin epäilevästi rohkeuden säilymiseen, mikäli seuraavaan koneenkäyttökertaan kuluu pitkästi aikaa. Koen, että opettajan tulisi hallita koneet hyvin ja hänen tulisi pystyä toimimaan pelottomasti koneiden kanssa. Toivottavaa olisikin, että pääsisin käyttämään koneita jatkossakin.

Sähkötekniikan ja elektroniikan sisällöt ajoittuvat Huovilan, Hintsan ja Säilän (2010, 30-31) mukaan neljännestä kuudenteen luokkaan. Neljännellä luokalla tutustutaan avoimeen ja suljettuun virtapiiriin. Viidennellä luokalla ovat vuorossa elektroniikan alkeet ja juotoskolvin käyttö. Kuudennella luokalla tehdään jo elektroniikkarakenteluja. Olen mielestäni oppinut juottamaan ja rakentamaan elektroniikkaa – ymmärrys on kuitenkin jäänyt melko vähäiseksi. Osaan seurata ohjeita ja juottaa komponentteja. En kuitenkaan osaisi selittää tekemääni tai laskea vaikkapa vastusten määrää. Uskon kuitenkin selviäväni helppojen elektroniikkatöiden opettamisesta näillä taidoilla. 

Motivointi on mielestäni erittäin tärkeää. Se, kokeeko oppilas työn itselleen mielekkääksi, vaikuttaa merkittävästi työn tekemiseen. Uskon, että ei olisi vaikeaa motivoida oppilaita kaiuttimen tekoon. Itse suunniteltu, oman näköinen kaiutin houkuttaisi varmasti tekemään ja oppimaan. Koin myös itse työn mielekkäänä. Tätä kaiutinta tulee varmasti käytettyä.

Opettajan ammattitaito tulee näkyviin siinä, miten hän osaa ohjata oppilaiden työprosesseja. Aluksi tarvitaan suunnitelma kokonaisuudesta. Uskon, että kokonaisuuden hallintaa helpottaa sen pilkkominen osiin. Kun on selkeä käsitys työvaiheista, on helpompi työskennellä. Oma kokemus kaiuttimen teosta auttaa työvaiheiden miettimistä. Uskon, että pystyisin ohjaaman tämän jälkeen myös oppilaitten kaiutinprojektin. Elektroniikkaosuuden tulisi tosin olla valmis paketti. En lähtisi liikkeelle piirilevyn valmistamisesta.

Oppilaiden itsearvioinnin olisi mielestäni hyvä olla jatkuvaa prosessin arviointia. Jos lähdetään tekemään haastavaa, monivaiheista projektia, kuten kaiutinta, voisi olla hyvä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa jokaisen oppitunnin jälkeen. Pitkin matkaa kirjatut ajatukset, opitut asiat ja oppimisen tarpeet tekevät oppimisprosessin näkyväksi. Jälkikäteen voi muuten olla vaikeaa palata prosessin alkuvaiheisiin. Kun suunnittelu- ja valmistusprosessi on saatu päätökseen, on aika arvioida tehty tuote.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kaiutin - Oman oppimis- ja työprosessin kuvaus



Pylväsporakone ja konekuviosaha ovat koneet, joita muistan käyttäneeni luokanopettajaopintojen aikana teknisen työn tunneilla. Tämän oppimistehtävän myötä olen käyttänyt myös sirkkeliä, jyrsintä ja nauhahiomakonetta. Koneiden käyttö opastettiin tarkasti, mutta vasta itse tekeminen opetti koneen käyttöä. Olen tyytyväinen siihen, että uskalsin tarttua koneisiin ja opetella niiden käyttöä. Harjoittelin työssäni myös poratappiliitosta. Elektroniikkaosiossa valmistimme itse valotustekniikkaa käyttäen työmme piirilevyn ja kokosimme sen elektroniikkaosat toimivaksi kokonaisuudeksi. Elektroniikkatyön ohjeiden ja työvaiheiden noudattaminen sekä toimivien juotosten tekeminen osoittautuivat tärkeiksi taidoiksi.




Työskentelyprosessi käynnistyi elektroniikan osiolla. Valmistimme ensin piirilevyt. Levyn valmistus valotustekniikalla oli minulle täysin uusi asia. Seurasin porukan mukana vaiheesta toiseen. Itsenäinen työskentely oli tässä vaiheessa mahdotonta. Kun piirilevy oli monen tunnin työskentelyn jälkeen valmis, pääsimme juottamaan siihen komponentteja. Tämä vaihe vaati työjärjestyksen seuraamista ja tarkkuutta, mutta pystyin kuitenkin etenemään ilman opettajan jatkuvaa ohjaamista.



Vasta, kun olimme jo melko pitkällä elektroniikkaosuudessa, oli aika tehdä konkreettisia suunnitelmia siitä, miltä tuote tulisi näyttämään. Oli vaikeaa lähteä suunnittelemaan tuotetta, kun ei tiennyt miten tekniset ratkaisut vaikuttavat työhön. Myös puuteknologian ja elektroniikan opetuksen erillisyys vaikeuttivat puuosuuden suunnittelua. Lopulta sain tehtyä suunnitelman omasta kaiuttimestani. Tarkan teknisen suunnitelman tekeminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä vaikka minulla oli lista kaiuttimen ulkopuolelle tulevista elektroniikkaosista, en kokemattomuuttani osannut suunnitella niiden paikkoja järkevästi.

Yksi suunnittelun osa-alue sujui kuitenkin heti alkuunsa. Tiesin, että halusin verhoiluun virkattua pitsiä, ja että pintakäsittelisin valmiin työn valkoisella maalilla. Alkuperäinen ajatukseni oli hankkia pitsit kirpputorilta, mutta koska en löytänyt sopivan kokoisia ja värisiä pitsejä, päätin virkata ne itse. Tämä oli sikäli haastavaa, etten ollut koskaan aikaisemmin virkannut pitsiliinaa ja virkkaustaitoni rajoittui perussilmukoihin. Valmiiseen työhön kelpuutin neljännen ja viidennen virkkaamani liinan. Muut olivat joko liian suuria tai pieniä. Nämä kaksi onnistuivat kuitenkin hyvin ja olen niihin tyytyväinen. On aika hauska ajatus, että opin pitsiliinan virkkauksen tehdessäni kaiutinta.






Puuteknologian osuudessa ensimmäinen vaihe suunnittelun jälkeen oli liimalevyn sahaaminen sirkkelillä oikean kokoisiksi kappaleiksi. Kun kappaleet oli sahattu, oli vuorossa kaiutinreikien sekä kotelosta ulos tulevien kappaleiden tarvitsemien reikien poraaminen pylväsporakoneella. Oli vaikea miettiä, mihin mikäkin johto, kytkin, sulake yms. tulisi lopullisessa työssä. Tässä piti miettiä, millainen piirilevy on ja miten se mahtuu mahdollisimman pieneksi suunnittelemaani koteloon kahden vastakkain sijoitettavan kaiuttimen kanssa. Sain, kuin sainkin reiät järkeviin paikkoihin. Mittasin kuitenkin potentiometrin korkeuden väärin, ja jouduin myöhemmin liimaamaan piirilevyn alle korotuspalat, jotta potentiometri osui hyvin sille porattuun reikään.



Kotelon poratappiliitosten tekeminen oli mielestäni yksi puuosuuden haastavimmista osista. Vaati tarkkuutta porata reiät juuri oikeaan kohtaan. Koteloa kootessani huomasin, miten hyvin pienet heitot reikien paikoissa vaikuttivat kokoamiseen. Sain kotelon koottua, mutta se vaati kovaa vasaralla hakkaamista, minkä seurauksena yksi puukappale halkesi oksanreiän kohdalta. Korjasin halkeaman myöhemmin kotelon sisälle liimatulla tukikappaleella. Koottuani kotelon, jyrsin sen kulmia pyöreämmiksi käyttäen jyrsintä. Ahkeran hiomisen jälkeen pääsin pintakäsittelemään työtäni kookosmaalilla ja saman sarjan lakalla.

Olin juottanut komponentteja piirilevyyni mahdollisimman paljon ennen piirilevyn sijoittamista koteloon. Jouduin kuitenkin vielä irrottamaan plugijohdon piirilevystä, sillä halusin plugijohtoa varten tehtävästä reiästä mahdollisimman pienen. Viimeiset juotokset tein yksin työpaikkani teknisen työn luokassa. Vaikka olin tehnyt työsuunnitelman itselleni, huomasin yksin työskentelyn olevan vaikeaa. Raumalla työskennellessäni olin aina voinut varmistaa, olinko tekemässä oikein ja tukeutua kurssikavereihin tai opettajaan. Lopulta juotokset olivat kasassa ja oli aika testata kaiutinta. Ja se toimi!

Tein viimeisen kokoamisen kotona. Koska olin hionut kappaleita, joihin kaiuttimet tulivat kiinni, ronskilla kädellä, jouduin tilkitsemään etulevyn ja kotelon väliin jääviä rakoja. Päädyin käyttämään tilkitsemisessä vaahtomuovia, jonka sijoitin verhoilukankaan sisäpuolelle. Olin alun perin ajatellut liimata tai naulata etulevyt kiinni koteloon. Tilkityt levyt ovat kuitenkin sen verran tiukasti paikoillaan, että luovuin ajatuksesta. Etulevyt on siis mahdollista saada irti, mutta ne eivät missään tapauksessa pääse tippumaan paikoiltaan.


Tavoitteenani oli valmistaa toimiva ja itseni näköinen tuote ja samalla oppia uusia tekniikoita. Etenin omassa työskentelyssäni pieni pala kerrallaan, yrittäen selviytyä kulloinkin käsillä olleesta tehtävästä. Olen erityisen tyytyväinen työni ulkonäköön. Ajatukseni pitseistä kaiuttimen koristeena oli juuri se, miltä lopputulos näyttää. Pienet tekniset epäonnistumiset puolestaan harmittavat. En onnistunut hiomaan kotelon yläosaa tasaiseksi, vaan siinä näkyy epätasaisuutta. Myös etulevyjen huolimaton hionta näkyy rakoina etulevyn ja kotelon välissä. Kokonaisuutena olen tyytyväinen suunnittelu- ja valmistusprosessiin sekä lopputulokseen.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kaiutin - Elektroniikkaa ja puuteknologiaa

On aika päivittää tuorein tuotos blogiin. 
Tästä se alkaa:  

Kaiutinraportti eli kuinka paljon voikaan oppia 
yrityksen ja erehdyksen kautta



Johdanto
Saimme puuteknologian ja elektroniikan yhteiseksi oppimistehtäväksi suunnitella ja toteuttaa aktiivikaiuttimen. Tarkoituksena oli tutustua kokonaisvaltaisesti sekä tuotesuunnitteluun, elektroniikan sisältöihin että koneellisen puuntyöstön perusteisiin. Pääsimme siis suunnittelemaan työmme melko vapaasti sellaiseksi kuin halusimme.


Nyt kun työ on valmis, on helppo olla tyytyväinen. Työtä tehdessä epätoivo oman osaamattomuuden ja toisaalta työn haasteiden suhteen oli suuri. Olenkin sitä mieltä, että tässä työssä opin enemmän kuin monessa muussa työssä yhteensä, mutta melkoinen osa oppimisesta tapahtui yrityksen ja erehdyksen kautta.
 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Jekku


Projektin tuotoksena syntyi keppihevonen, joka on saanut nimekseen Jekku. Jekku odottaa innolla käsityöhässäkän päätöstä ja pääsyä mukaan leikkeihin. Jekun toiveissa oli saada valjaat ja ehkä jotain ritarivarusteita, mutta niitä se joutuu odottamaan vielä hetken aikaa.


Itsearviointi

Kurssityö alkaa olla vähitellen valmis ja voin kohta huokaista helpotuksesta. Työ on ollut paljon aikaa vievä ja sen tekemisessä on ollut monia ongelmia matkan varrella. Toisaalta, koen suurta iloa tällaisen vaativan työn valmiiksi saamisesta. Itsensä voittajan on helppo hymyillä!

Lähdin suunnittelemaan työtä ryhmälle, jota ei ole. En opeta käsitöitä tänä lukuvuonna millekään luokka-asteelle, joten jouduin tekemään kokonaan kuvitteellisen projektin. Monta kertaa työtä tehdessäni mietin, että olisi hyvä kokeilla, miten tämä tai tuo juttu menee todellisen opetusryhmän kanssa. Minulla ei myöskään ole kokemusta vastaavanlaisten projektien läpiviennistä, mikä aiheutti suurta tuskaa ajankulua miettiessä. Oli todella vaikea kuvitella, miten kauan todellisella oppilasryhmällä menee missäkin työvaiheessa. Luultavasti suunnittelin aikataulun jostain kohdasta liian tiukaksi ja toisesta liian väljäksi. Todellisen projektiin menevän ajan saan selville vain toteuttamalla sen.

Luulen, että vain kokemus auttaa ratkaisemaan myös aineenhallinnallista ongelmaani. Vaikka osasinkin tehdä työni osiot itse, oli minulla varsinkin työohjeita kirjoittaessani sellainen olo, etten ollenkaan tiedä, miten opettaisin asiat oppilaille. Aineenhallinta kaipaa kohennusta ja sitä on toivottavasti luvassa vielä KäPOP-opintojen aikana.

Tässä projektissa yksi eniten aikaa vievistä osioista oli työn julkaiseminen. Blogissa julkaisun tekniset kommervenkit ottivat paljon aikaa ja kysyivät hyviä hermoja. Olen kuitenkin iloinen, että blogin tekeminen tuli nyt tutuksi. Tulen jatkossa ainakin jatkamaan omaa blogiani ja nähtäväksi jää, miten voisin käyttää blogia myös opetuksessa.

Lopuksi täytyy vielä tunnustaa, että minulla oli tätä työtä tehdessä pulaa vuorokauden tunneista. Työssäkäyvänä perheenäitinä olisin kaivannut muutaman lisätunnin vuorokauteen, jotta olisin voinut nauttiakin tekemisestä. Myös ajoissa projektin aloittaminen olisi auttanut asiaa. Toisaalta olen kaikessa tekemisessäni tyyppiä ”pakko on paras muusa”, eli sytyn tekemiseen oikeastaan vasta sitten, kun on jo kiire. Tällä kiireellä ja tällä aikataululla syntyi tällainen projekti. Nyt se on valmis.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Opetusmateriaalit



MITÄ OPPITUNNEILLA TEHDÄÄN eli OHJEET TYÖVAIHEISTA

2. käsityötunti

Keppihevosen rungon kappaleiden sahaaminen:
  • Mittaa pyörörimasta (läpimitta 30 mm) itsellesi sopivan pituinen kappale. Tarkasta sopiva pituus opettajan kanssa. Pituus on sopiva, kun pitäessäsi kiinni 20 cm päästä riman yläpäästä, sen alaosa melkein osuu maahan. Merkitse sahauskohta rimaan lyijykynällä.
  • Sahaa pyörörima käsisahalla merkitsemäsi mittaiseksi. Muista kiinnittää rima ennen sahausta tukevasti höyläpenkkiin.
  • Mittaa rimasta (30x30 mm) 130 mm pituinen kappale. Merkitse sahauskohta rimaan lyijykynällä.
  • Kiinnitä rima tukevasti höyläpenkkiin ja sahaa se käsisahalla.
  • Hio sahaamasi kappaleet sileiksi. Ole erityisen tarkkana sahattujen kohtien hiomisessa.
Riman sahaus.


Liima-naulaliitoksen tekeminen
  • tarvitset: naulausalustan (esim. laudanpätkä jätepuusta), vasaran, puuliimaa sekä aikaisemmin työstämäsi kappaleet.
  • Tee lyijykynällä neliskanttiseen rimaan 15 mm sen päästä merkki. Tarkista, että merkkisi on keskellä rimaa. Lyö naulausalustan päällä naula merkitsemästäsi kohdasta riman läpi niin, että sen kärki näkyy vähän riman toisella puolella.
  • Kiinnitä pyörörima höyläpenkkiin pystyasennossa. Laita riman päähän vähän puuliimaa. Laita rima, johon olet aloittanut naulaamista, pyöröriman päähän, rimojen sivut kohdakkain. Naulaa nyt naula loppuun asti. Huomioi, että naulan kannan pitää upota rimaan. Pyyhi mahdolliset ylimääräiset liimat pois paperilla. Anna liitoksen kuivua.
Naulaus.
Liimaus.
Liima-naulaliitos.



3. käsityötunti

Renkaiden ja akselin sahaaminen
  • Mittaa isosta pyörörimasta (läpimitta 45 mm) 20 mm pitkä kappale ja merkitse mittauksesi lyijykynällä rimaan.
  • Kiinnitä kulmasaha (tai sahauslaatikko) höyläpenkkiin. Sahaa merkkisi kohdalta.
  • Tee toinen samanlainen rengas: mittaa, merkitse ja sahaa.
  • Mittaa ohuesta pyörörimasta (läpimitta10 mm) 75 mm pitkä kappale ja merkitse mittauksesi lyijykynällä rimaan.
  • Kiinnitä rima tukevasti höyläpenkkiin ja sahaa merkkisi kohdalta käsisahalla.
  • Hio sahaamasi rengaskappaleet hiekkapaperilla huolellisesti. Huomaa, että renkaiden hiominen on helpointa, kun laitat hiekkapaperin pöydälle ja hiot pöytää vasten 
Renkaan sahaaminen kulmasahalla.




Akselin sahaaminen.

 Renkaan hiominen.


Reiän poraaminen renkaisiin
·       Tarvitset porausalustan (jätelauta sopii tähän hyvin), jonka kiinnität höyläpenkkiin.
·       Mittaa renkaan keskikohta ja tee merkki kynällä. Mittaa keskikohta myös ristiin. Näin saat selville renkaan keskikohdan.
·       Kiinnitä rengas puristimella porausalustaan. Tee porauspaikan merkki piikin ja vasaran avulla renkaan keskelle.
·       Tarvitset käsiporaan 10 mm:n terän. Aseta poran terä tekemääsi aloituskohtaan ja aloita poraaminen. Ole tarkkana, että pora on suorassa!
·       Tee reikä samalla tavalla toiseen renkaaseen.

Reiän poraaminen.
Renkaaseen porattu reikä. Huomaa keskikohdan merkintä!



4. käsityötunti

Keppihevosen renkaan kiinnitys
  • Laita vähän liimaa toisen renkaan reiän reunalle. Paina akseli reikään. Anna liiman kuivua hetken verran.
  • Laita akseli keppihevosen rungossa olevan reiän läpi. (Opettaja poraa pylväsporakoneella 11 mm terällä.) Laita liimaa toisen renkaan reiän reunalle ja paina rengas akseliin. Varmista, ettei työhön jää ylimääräistä liimaa. Anna kuivua hyvin.
Akseli liimattuna ensimmäiseen renkaaseen.
Liimatut renkaat kuivumassa.


Kaavan käyttö – pään ja korvien leikkaaminen
  • Aseta pään kaava kaksinkertaiselle kankaalle. Varmista, että kaava mahtuu kankaalle ja sen ympärillä on vähintään 1 cm kangasta. Kiinnitä kaava nuppineuloilla.
  • Mittaa 1 cm:n saumavarat viivoittimella tai mittaliisalla ja merkitse ne. Muista merkitä myös kaavassa näkyvä aukko.
  • Leikkaa piirtämääsi viivaa pitkin. Ole tarkkana, että molemmat kankaat tulevat samalla leikattua.
  • Toimi samalla tavalla korvien kanssa. Huomaa, että tarvitset yhteensä 4 kangaskappaletta korvia varten.
Hevosen pään kaava kankaalla ja saumavaran merkitseminen.

Leikatut korvat.


5. käsityötunti

Hevosen harjan tekeminen
  • Kieputa ontelokudetta 10 cm leveän pahvin tai kirjan ympärille. Jos haluat kaksivärisen harjan, kieputa molempia värejä yhtä aikaa. Kudetta tarvitaan harjaan paljon.
  • Irrota kieputtamasi kude kieputusalustalta varovasti.
  • Avaa pään kappaleiden nuppineulat ja asettele kieputtamasi kude kankaiden väliin.
  • Laita päällimmäinen kangas paikoilleen ja kiinnitä nuppineuloilla.
Ontelokuteen kieputus hevosen harjaa varten.
Hevosen harjan asettelu kankaiden väliin.
Pään kiinnitys nuppineuloilla ennen ompelua.










Pään ja korvien ompeleminen ompelukoneella
  • Aloita pään ompeleminen kaavassa olleen aukkomerkin kohdalta. Muista peruutus aloituksessa.
  • Valitse piston pituudeksi 3. Ompele 1 cm päästä kankaan reunasta.
  • Lopeta pään ompeleminen kaavassa olleen toisen aukkomerkin kohdalle. Muista peruutus lopetuksessa.
  • Aloita korvien ompeleminen korvan alareunasta ja lopeta se toiseen alareunaa. Muista peruutukset aloituksessa ja lopetuksessa. Huomaa, että korvan alareuna jää auki.
Korvan ompelu ompelukoneella.


Pään viimeistelyt
  • Käännä hevosen pää ompeleeseen jääneen aukon kautta ympäri niin, että saat oikean puolen näkyviin.
  • Leikkaa ontelokuteeseen jääneet lenkit auki saksilla. Tasoita hevosen harja.
  • Käännä korvista oikea puoli näkyviin.
Hevosen harjan lenkkien leikkaaminen.
Korva oikeinpäin käännettynä.

Hevosen rungon pintakäsittely
  • Tarvitset pintakäsittelyä varten läpikuultavaa puuvahaa, kangasrätin ja suojatun alustan.
  • Kasta kangasrättiä vähän puuvahaan ja hankaa rätillä keppihevosen runko joka paikasta. Käsittele myös renkaat, niin hyvin kuin pystyt.
  • Huomaa, että vahaa tarvitaan hyvin vähän, puun pinnan ei tarvitse jäädä märäksi.
  • Anna kuivua hyvin.
Pintakäsittelyvälineet.


6. käsityötunti

Keppihevosen pään täyttäminen
  • Laita keppihevosen pään sisään täytevanua. Aloita täyttäminen hevosen turvasta ja päälaelta. Pää kannattaa täyttää piukasti, niin se pysyy paremmin muodossaan myöhemminkin.
  • Kun olet täyttänyt päätä noin neljänneksen verran, laita keppihevosen runko pään sisään ja jatka täyttämistä. Täytä pää kokonaan.
  • Kun pää on täytetty, kiinnitä täyttöaukko nuppineuloilla kiinni.
  • Ompele aukko umpeen käsin luotospistoilla. Päättele ommel.

Keppihevosen pään täyttäminen.
Täyttöaukon ompeleminen.




Korvien ompeleminen päähän
  • Taita korvan alareuna sen sisään ja kiinnitä nuppineuloilla. Voit tehdä pienen vekin korvan etupuolelle.
  • Kiinnitä korva nuppineuloilla päähän.
  • Ompele käsin korva paikoilleen.
Korvan alareuna sisään käännettynä.
Korvan kiinnitys päähän.


7. käsityötunti

Silmien ompeleminen: nappi tai pistot
  • Nappi: Ompele nappi käsin kankaaseen ompelulankaa käyttäen.
  • Pistot: Tarvitset helmilankaa ja neulan. Tee mustaa helmilankaa käyttäen ketjupistoilla silmän muoto (ympyrä tai soikea). Täytä silmä laakapistoilla. Aloita silmän leveimmästä kohdasta mustalla värillä. Kun musta alue on valmis, päätä lanka. Ota valkoinen lanka, aloita jälleen leveästä kohdasta ja täytä alue. Päättele valkoinen lanka.
Ketjupistoilla silmän muoto.

Ketjupisto.
(kuva kirjasta
Ganderton:
Pykäpistoista linnunsilmiin
Otava 2001)


Laakapistoilla silmän musta osa.
Laakapisto.
(kuva kirjasta
Ganderton:
Pykäpistoista linnunsilmiin
Otava 2001)

Laakapistoilla silmän valkoinen osa.
Valmis silmä.





ESIMERKKI- JA VIRIKEKUVAT

Projektin aloitukseen kuvia ratsastuksesta:







Kuvia turnajaisista:


Keskiaikaisista turnajaisista tietoa löytyy linkistä: http://edu.turku.fi/tiimalasi/otava-horisont/raami2.htm


Ideakuvia eri tavoin toteutetuista keppihevosista:
Tämän hepan harja on tehty fleecekankaasta.
Tämä on puinen heppa, jolla on rengas.

Näillä hepoilla on tuuheat villalankaharjat.
Villaiset hevoset.