Sivut

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Itsearviointi

Kurssityö alkaa olla vähitellen valmis ja voin kohta huokaista helpotuksesta. Työ on ollut paljon aikaa vievä ja sen tekemisessä on ollut monia ongelmia matkan varrella. Toisaalta, koen suurta iloa tällaisen vaativan työn valmiiksi saamisesta. Itsensä voittajan on helppo hymyillä!

Lähdin suunnittelemaan työtä ryhmälle, jota ei ole. En opeta käsitöitä tänä lukuvuonna millekään luokka-asteelle, joten jouduin tekemään kokonaan kuvitteellisen projektin. Monta kertaa työtä tehdessäni mietin, että olisi hyvä kokeilla, miten tämä tai tuo juttu menee todellisen opetusryhmän kanssa. Minulla ei myöskään ole kokemusta vastaavanlaisten projektien läpiviennistä, mikä aiheutti suurta tuskaa ajankulua miettiessä. Oli todella vaikea kuvitella, miten kauan todellisella oppilasryhmällä menee missäkin työvaiheessa. Luultavasti suunnittelin aikataulun jostain kohdasta liian tiukaksi ja toisesta liian väljäksi. Todellisen projektiin menevän ajan saan selville vain toteuttamalla sen.

Luulen, että vain kokemus auttaa ratkaisemaan myös aineenhallinnallista ongelmaani. Vaikka osasinkin tehdä työni osiot itse, oli minulla varsinkin työohjeita kirjoittaessani sellainen olo, etten ollenkaan tiedä, miten opettaisin asiat oppilaille. Aineenhallinta kaipaa kohennusta ja sitä on toivottavasti luvassa vielä KäPOP-opintojen aikana.

Tässä projektissa yksi eniten aikaa vievistä osioista oli työn julkaiseminen. Blogissa julkaisun tekniset kommervenkit ottivat paljon aikaa ja kysyivät hyviä hermoja. Olen kuitenkin iloinen, että blogin tekeminen tuli nyt tutuksi. Tulen jatkossa ainakin jatkamaan omaa blogiani ja nähtäväksi jää, miten voisin käyttää blogia myös opetuksessa.

Lopuksi täytyy vielä tunnustaa, että minulla oli tätä työtä tehdessä pulaa vuorokauden tunneista. Työssäkäyvänä perheenäitinä olisin kaivannut muutaman lisätunnin vuorokauteen, jotta olisin voinut nauttiakin tekemisestä. Myös ajoissa projektin aloittaminen olisi auttanut asiaa. Toisaalta olen kaikessa tekemisessäni tyyppiä ”pakko on paras muusa”, eli sytyn tekemiseen oikeastaan vasta sitten, kun on jo kiire. Tällä kiireellä ja tällä aikataululla syntyi tällainen projekti. Nyt se on valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti