keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kaiutin - Pohdinta





Olen miettinyt oppimiani tietoja ja taitoja opettajan nelikentän (Huovila & Rautio, 2007, teoksessa Huovila, Hintsa & Säilä, 2010) mukaan.
Opettajuuden taidot ja aineenhallinnan tiedot ja taidot
Koska tekninen työ on minulle ennestään vieras käsityön alue, olen kaiutinta tehdessäni oppinut pelkästään uusia asioita. Erityisesti aineenhallinnan tiedot ja taidot ovat kehittyneet. Olen oppinut niin puuteknologian kuin elektroniikan sisältöjä todella paljon. Aika monia asia tuli opittua kokeilun, yrityksen ja erehdyksen kautta.
Opetuksen suunnittelun taidot
Uskon kaiutinprojektin auttavan suunnittelemaan vastaavanlaisia projekteja oppilaiden kanssa toteutettavaksi jatkossa. Kokemus puukotelon valmistamisesta auttaa suunnittelemaan puulaatikon tekoa poratappiliitoksin. Toisaalta elektroniikkaosio antaa arvokasta tietoa tulevien elektroniikkatöiden suunnitteluun. Tämän projektin jälkeen on helpompi lähteä suunnittelemaan oppitunnin rakennetta ja ajankäyttöä. Myös eriyttämisen ennakointi helpottuu.
Opetuksen toteuttamisen taidot
Työskentelyn organisointi on tärkeää. Tämä projekti opetti paljon siitä. Selkeä vaiheittain etenevä työskentely auttaa oppilaita. On myös tärkeää, että opettaja organisoi uusien työvaiheiden opettamisen siitä huolimatta, että oppilaat etenevät omissa töissään eri vauhtia.
Kasvatukselliset toimintataidot
Opettajan vastuullisuus opetettavasta aineesta vaatii mielestäni hyviä aineenhallinnan taitoja. Koneita käytettäessä on huomioitava erityisesti turvallisuus. Jos opettajan oma aineenhallinta ei ole tarpeeksi hyvää, ei hän pysty toimimaan myöskään vastuullisesti. Omalta osaltani olen iloinen tämän projektin kasvattamasta aineenhallinnan osaamisesta. Kokemus ja osaaminen kertyvät vähitellen ja tästä on hyvä jatkaa.



Lähteet:

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Luokkien 3-6 käsityönopetus. WSOYPro, Helsinki.

Kaiutin - Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa






On tärkeää, että opettaja osaa ja pystyy käyttämään koneita valmistellessaan materiaaleja oppilaita varten. Sirkkeli on tähän tärkeä ja tarpeellinen kone. Itse koen olevani vasta-alkaja teknisen työn opetuksessa. Tässä projektissa uskalsin työskennellä isoksi ja pelottavaksi kokemani sirkkelin kanssa. Suhtaudun kuitenkin epäilevästi rohkeuden säilymiseen, mikäli seuraavaan koneenkäyttökertaan kuluu pitkästi aikaa. Koen, että opettajan tulisi hallita koneet hyvin ja hänen tulisi pystyä toimimaan pelottomasti koneiden kanssa. Toivottavaa olisikin, että pääsisin käyttämään koneita jatkossakin.

Sähkötekniikan ja elektroniikan sisällöt ajoittuvat Huovilan, Hintsan ja Säilän (2010, 30-31) mukaan neljännestä kuudenteen luokkaan. Neljännellä luokalla tutustutaan avoimeen ja suljettuun virtapiiriin. Viidennellä luokalla ovat vuorossa elektroniikan alkeet ja juotoskolvin käyttö. Kuudennella luokalla tehdään jo elektroniikkarakenteluja. Olen mielestäni oppinut juottamaan ja rakentamaan elektroniikkaa – ymmärrys on kuitenkin jäänyt melko vähäiseksi. Osaan seurata ohjeita ja juottaa komponentteja. En kuitenkaan osaisi selittää tekemääni tai laskea vaikkapa vastusten määrää. Uskon kuitenkin selviäväni helppojen elektroniikkatöiden opettamisesta näillä taidoilla. 

Motivointi on mielestäni erittäin tärkeää. Se, kokeeko oppilas työn itselleen mielekkääksi, vaikuttaa merkittävästi työn tekemiseen. Uskon, että ei olisi vaikeaa motivoida oppilaita kaiuttimen tekoon. Itse suunniteltu, oman näköinen kaiutin houkuttaisi varmasti tekemään ja oppimaan. Koin myös itse työn mielekkäänä. Tätä kaiutinta tulee varmasti käytettyä.

Opettajan ammattitaito tulee näkyviin siinä, miten hän osaa ohjata oppilaiden työprosesseja. Aluksi tarvitaan suunnitelma kokonaisuudesta. Uskon, että kokonaisuuden hallintaa helpottaa sen pilkkominen osiin. Kun on selkeä käsitys työvaiheista, on helpompi työskennellä. Oma kokemus kaiuttimen teosta auttaa työvaiheiden miettimistä. Uskon, että pystyisin ohjaaman tämän jälkeen myös oppilaitten kaiutinprojektin. Elektroniikkaosuuden tulisi tosin olla valmis paketti. En lähtisi liikkeelle piirilevyn valmistamisesta.

Oppilaiden itsearvioinnin olisi mielestäni hyvä olla jatkuvaa prosessin arviointia. Jos lähdetään tekemään haastavaa, monivaiheista projektia, kuten kaiutinta, voisi olla hyvä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa jokaisen oppitunnin jälkeen. Pitkin matkaa kirjatut ajatukset, opitut asiat ja oppimisen tarpeet tekevät oppimisprosessin näkyväksi. Jälkikäteen voi muuten olla vaikeaa palata prosessin alkuvaiheisiin. Kun suunnittelu- ja valmistusprosessi on saatu päätökseen, on aika arvioida tehty tuote.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kaiutin - Oman oppimis- ja työprosessin kuvaus



Pylväsporakone ja konekuviosaha ovat koneet, joita muistan käyttäneeni luokanopettajaopintojen aikana teknisen työn tunneilla. Tämän oppimistehtävän myötä olen käyttänyt myös sirkkeliä, jyrsintä ja nauhahiomakonetta. Koneiden käyttö opastettiin tarkasti, mutta vasta itse tekeminen opetti koneen käyttöä. Olen tyytyväinen siihen, että uskalsin tarttua koneisiin ja opetella niiden käyttöä. Harjoittelin työssäni myös poratappiliitosta. Elektroniikkaosiossa valmistimme itse valotustekniikkaa käyttäen työmme piirilevyn ja kokosimme sen elektroniikkaosat toimivaksi kokonaisuudeksi. Elektroniikkatyön ohjeiden ja työvaiheiden noudattaminen sekä toimivien juotosten tekeminen osoittautuivat tärkeiksi taidoiksi.




Työskentelyprosessi käynnistyi elektroniikan osiolla. Valmistimme ensin piirilevyt. Levyn valmistus valotustekniikalla oli minulle täysin uusi asia. Seurasin porukan mukana vaiheesta toiseen. Itsenäinen työskentely oli tässä vaiheessa mahdotonta. Kun piirilevy oli monen tunnin työskentelyn jälkeen valmis, pääsimme juottamaan siihen komponentteja. Tämä vaihe vaati työjärjestyksen seuraamista ja tarkkuutta, mutta pystyin kuitenkin etenemään ilman opettajan jatkuvaa ohjaamista.



Vasta, kun olimme jo melko pitkällä elektroniikkaosuudessa, oli aika tehdä konkreettisia suunnitelmia siitä, miltä tuote tulisi näyttämään. Oli vaikeaa lähteä suunnittelemaan tuotetta, kun ei tiennyt miten tekniset ratkaisut vaikuttavat työhön. Myös puuteknologian ja elektroniikan opetuksen erillisyys vaikeuttivat puuosuuden suunnittelua. Lopulta sain tehtyä suunnitelman omasta kaiuttimestani. Tarkan teknisen suunnitelman tekeminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä vaikka minulla oli lista kaiuttimen ulkopuolelle tulevista elektroniikkaosista, en kokemattomuuttani osannut suunnitella niiden paikkoja järkevästi.

Yksi suunnittelun osa-alue sujui kuitenkin heti alkuunsa. Tiesin, että halusin verhoiluun virkattua pitsiä, ja että pintakäsittelisin valmiin työn valkoisella maalilla. Alkuperäinen ajatukseni oli hankkia pitsit kirpputorilta, mutta koska en löytänyt sopivan kokoisia ja värisiä pitsejä, päätin virkata ne itse. Tämä oli sikäli haastavaa, etten ollut koskaan aikaisemmin virkannut pitsiliinaa ja virkkaustaitoni rajoittui perussilmukoihin. Valmiiseen työhön kelpuutin neljännen ja viidennen virkkaamani liinan. Muut olivat joko liian suuria tai pieniä. Nämä kaksi onnistuivat kuitenkin hyvin ja olen niihin tyytyväinen. On aika hauska ajatus, että opin pitsiliinan virkkauksen tehdessäni kaiutinta.






Puuteknologian osuudessa ensimmäinen vaihe suunnittelun jälkeen oli liimalevyn sahaaminen sirkkelillä oikean kokoisiksi kappaleiksi. Kun kappaleet oli sahattu, oli vuorossa kaiutinreikien sekä kotelosta ulos tulevien kappaleiden tarvitsemien reikien poraaminen pylväsporakoneella. Oli vaikea miettiä, mihin mikäkin johto, kytkin, sulake yms. tulisi lopullisessa työssä. Tässä piti miettiä, millainen piirilevy on ja miten se mahtuu mahdollisimman pieneksi suunnittelemaani koteloon kahden vastakkain sijoitettavan kaiuttimen kanssa. Sain, kuin sainkin reiät järkeviin paikkoihin. Mittasin kuitenkin potentiometrin korkeuden väärin, ja jouduin myöhemmin liimaamaan piirilevyn alle korotuspalat, jotta potentiometri osui hyvin sille porattuun reikään.



Kotelon poratappiliitosten tekeminen oli mielestäni yksi puuosuuden haastavimmista osista. Vaati tarkkuutta porata reiät juuri oikeaan kohtaan. Koteloa kootessani huomasin, miten hyvin pienet heitot reikien paikoissa vaikuttivat kokoamiseen. Sain kotelon koottua, mutta se vaati kovaa vasaralla hakkaamista, minkä seurauksena yksi puukappale halkesi oksanreiän kohdalta. Korjasin halkeaman myöhemmin kotelon sisälle liimatulla tukikappaleella. Koottuani kotelon, jyrsin sen kulmia pyöreämmiksi käyttäen jyrsintä. Ahkeran hiomisen jälkeen pääsin pintakäsittelemään työtäni kookosmaalilla ja saman sarjan lakalla.

Olin juottanut komponentteja piirilevyyni mahdollisimman paljon ennen piirilevyn sijoittamista koteloon. Jouduin kuitenkin vielä irrottamaan plugijohdon piirilevystä, sillä halusin plugijohtoa varten tehtävästä reiästä mahdollisimman pienen. Viimeiset juotokset tein yksin työpaikkani teknisen työn luokassa. Vaikka olin tehnyt työsuunnitelman itselleni, huomasin yksin työskentelyn olevan vaikeaa. Raumalla työskennellessäni olin aina voinut varmistaa, olinko tekemässä oikein ja tukeutua kurssikavereihin tai opettajaan. Lopulta juotokset olivat kasassa ja oli aika testata kaiutinta. Ja se toimi!

Tein viimeisen kokoamisen kotona. Koska olin hionut kappaleita, joihin kaiuttimet tulivat kiinni, ronskilla kädellä, jouduin tilkitsemään etulevyn ja kotelon väliin jääviä rakoja. Päädyin käyttämään tilkitsemisessä vaahtomuovia, jonka sijoitin verhoilukankaan sisäpuolelle. Olin alun perin ajatellut liimata tai naulata etulevyt kiinni koteloon. Tilkityt levyt ovat kuitenkin sen verran tiukasti paikoillaan, että luovuin ajatuksesta. Etulevyt on siis mahdollista saada irti, mutta ne eivät missään tapauksessa pääse tippumaan paikoiltaan.


Tavoitteenani oli valmistaa toimiva ja itseni näköinen tuote ja samalla oppia uusia tekniikoita. Etenin omassa työskentelyssäni pieni pala kerrallaan, yrittäen selviytyä kulloinkin käsillä olleesta tehtävästä. Olen erityisen tyytyväinen työni ulkonäköön. Ajatukseni pitseistä kaiuttimen koristeena oli juuri se, miltä lopputulos näyttää. Pienet tekniset epäonnistumiset puolestaan harmittavat. En onnistunut hiomaan kotelon yläosaa tasaiseksi, vaan siinä näkyy epätasaisuutta. Myös etulevyjen huolimaton hionta näkyy rakoina etulevyn ja kotelon välissä. Kokonaisuutena olen tyytyväinen suunnittelu- ja valmistusprosessiin sekä lopputulokseen.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kaiutin - Elektroniikkaa ja puuteknologiaa

On aika päivittää tuorein tuotos blogiin. 
Tästä se alkaa:  

Kaiutinraportti eli kuinka paljon voikaan oppia 
yrityksen ja erehdyksen kautta



Johdanto
Saimme puuteknologian ja elektroniikan yhteiseksi oppimistehtäväksi suunnitella ja toteuttaa aktiivikaiuttimen. Tarkoituksena oli tutustua kokonaisvaltaisesti sekä tuotesuunnitteluun, elektroniikan sisältöihin että koneellisen puuntyöstön perusteisiin. Pääsimme siis suunnittelemaan työmme melko vapaasti sellaiseksi kuin halusimme.


Nyt kun työ on valmis, on helppo olla tyytyväinen. Työtä tehdessä epätoivo oman osaamattomuuden ja toisaalta työn haasteiden suhteen oli suuri. Olenkin sitä mieltä, että tässä työssä opin enemmän kuin monessa muussa työssä yhteensä, mutta melkoinen osa oppimisesta tapahtui yrityksen ja erehdyksen kautta.