keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Keskiajan pelit tänään - 5. luokka


Esinekulttuuri käsityön opetuksessa



Esinekulttuuri käsityön näkökulmasta

Olemme esineiden ympäröimiä. Kaikki ympärillämme olevat esineet ovat jonkun suunnittelemia. Muotoilu on osa esinekulttuuria (Vihma, 5). Muotoilun tavoitteena on luoda entistä parempia arkiesineitä, joilla on merkitystä käyttäjälleen. Tällöin esine on toimiva, käyttäjänsä silmää miellyttävä, kestävä ja pitkäikäinen. Lisäksi se on mahdollista kierrättää. Hyvä muotoilu pyrkii luomaa esineitä, joilla on kestävät arvot. (Sunila, 15.) Voidaankin sanoa, että muotoilun onnistuminen arvioidaan tuotteen toimivuuden, käytettävyyden, sopivuuden sekä esteettisen ja kulttuurisen arvon mukaan (Vihma, 29).

Yhteiskunnan muuttuminen näkyy esineiden valmistuksen muuttumisena. Vielä 1800-luvulla kotien esineet olivat pääosin itse tehtyjä tarve-esineitä. Käsityötaidot olivat tarpeen ja niitä arvostettiin. (Pöllänen & Kröger, 234; Salmi, 58.) Teollisuuskehityksen myötä esineet demokratisoituivat ja tulivat riittävän edullisiksi kenen tahansa hankkia. Nykyään esineiden ostaminen on tavallista ja niiden itse luominen äärimmäisen harvinaista. (Sunila, 14.)

Käsityön harrastaminen on koko esinekulttuurin murroksen ajan säilynyt itsensä toteuttamisen muotona (Pöllänen & Kröger, 235, 237). Kun ihminen valmistaa itse itselleen esineen, on hänellä runsaasti mahdollisuuksia tuoda omia näkemyksiään esille. Lisäksi hän voi soveltaa taitojaan käytössään oleviin materiaaleihin. Yksi käsityön nykymuodoista, tuunaaminen mahdollistaa tavallisen kuluttajan ja käsitöiden harrastajan osallistumisen nykyiseen esinekulttuuriin. Kuluttajan on tällöin mahdollista ottaa enemmän vastuuta omasta esineympäristöstään. (Svinhufvud, 19-22.) Tuunaamalla esineestä tulee oman näköinen ja itselle sopiva.


Oppilaan käsityöprosessin tukeminen

Lähdettäessä pohtimaan esinekulttuuria oppilaiden kanssa, on hyvä ja helppo lähtökohta oppilaiden oma esineympäristö (Kenttälä, 16). Mielestäni on hyvä valita jokin selkeä aihekokonaisuus, jota käsitellään. Oppilaille voi antaa tehtäväksi kirjata valitun aihepiirin esineitä paperille. Vaihtoehtoisesti esineiden kuvia voidaan leikata lehdistä ja liimata kuvakollaasiksi. Oppilaat voivat myös saada tehtäväksi tuoda aihepiiriin sopivan esineen kouluun. Oppilaiden listausten, kuvakollaasien tai kotoa tuotujen esineiden avulla voidaan virittää keskustelua ja esineiden ominaisuuksia voidaan tarkastella tarkemmin.

Museot tarjoavat uusia näkökulmia ja laajentavat kulloinkin käsiteltävää teemaa. Käsiteltäessä esinekulttuuria, voidaan tutustua menneen ajan esineistöön vierailemalla museossa. Museoissa on esillä sellaista esineistöä, jota kodeista ei löydy ja museokäynnit elävöittävät historian opetusta. Turun kaupungin Kulttuuripolku on suunniteltu siten, että oppilaat vierailevat Turun linnassa joko 5. tai 6. luokalla sekä historian ja nykytaiteen museossa Aboa Vetus & Ars Novassa 6. luokalla. Näiden museoiden lisäksi Turusta löytyy mm. Apteekkimuseo, Luostarinmäen käsityöläismuseo ja Kuralan Kylämäki, joissa on vanhoja esineitä nähtävillä.

Museokäynnillä osaava ja asiansa tunteva, esiintymiskykyinen opas on kultaakin kalliimpi. Hyvä opas osaa kertoa mennen ajan tapahtumista, tavoista ja esineistä elävästi niin, että myös lapset ymmärtävät. Ennen vierailukäyntiä voi museosta kysyä, mitä asioita opastuskierroksella käsitellään ja voiko oppaalle esittää toiveita käsiteltävistä teemoista. Mikäli opasta ei ole saatavilla, on opettajan syytä perehtyä museoon etukäteen. Tällöin opettaja voi toimia oppaana omille oppilailleen. Monilla museoilla on saatavilla kirjallisia opasmateriaaleja, joita opettaja voi käyttää apuna.

Oppilaille on hyvä antaa tarkkailu- tai tiedonhankintatehtävä museovierailun ajaksi. Tehtävä auttaa oppilaita suuntaamaan keskittymisensä oikeaan asiaan. Toisaalta, jos tehtävä on jonkun pienen yksityiskohdan huomaaminen käynnin aikana, oppilaat pysyvät helpommin valppaina.

Vierailukäynnin jälkeen tehtävät puretaan ja oppilaiden huomiot käsitellään yhdessä. Kokoamalla oppilaiden huomiot käsitekarttaan, tulevat ne näkyviksi kaikille. Käsitekartta voi toimia luokan yhteisenä ideatauluna käsityöprosessin aikana. Lisäksi oppilaat voivat piirtää tai kirjoittaa museosta oppimastaan ja näistä voidaan tehdä näyttely kaikkien nähtäväksi. Mikäli mahdollista, on vierailukäynnin satoa hyvä linkittää oppilaiden omaan esineympäristöön.


Tavoitteet ja sisältö, tuotesuunnittelun toteuttaminen ja työtavat

Olen suunnitellut käsityötä ja historiaa yhdistävän opetusjakson 5. luokalle. Jakso ei kuitenkaan ole tasapuolisesti molempia oppiaineita integroiva, vaan historia toimii ikään kuin mausteena käsityön jaksossa. Toisaalta käsityön jakson avulla on mahdollista elävöittää historian opetusta. Jakson tavoitteet olen laatinut pääasiassa käsityön näkökulmasta Käsityön nelikenttää hyödyntäen (Huovila ym., 17). Suunnittelemani jakso toimii tekstiilityön ja teknisen työn yhteisprojektina.

Tiedot ja taidot
  • Oppilas saa tietoa keskiajan peleistä.
  • Oppilas toteuttaa pelin yhdistäen pehmeitä ja kovia materiaaleja.
  • Oppilas soveltaa aikaisemmin oppimiansa taitoja.
  • Oppilas harjoittelee saumurin käyttöä.

Suunnittelun taidot
  • Oppilas suunnittelee tutulle pelille uudenlaisen ulkomuodon.
  • Oppilas ottaa suunnittelussa huomioon käyttötarkoituksen.
  • Oppilas osaa hyödyntää omaa esineympäristöään sekä entisajan esineistöä suunnittelunsa lähtökohtana.

Työskentelyn taidot
  • Oppilas työskentelee sekä yksin että ryhmässä.
  • Oppilas harjoittelee palautteen antamista ja vastaanottamista.
  • Oppilaan ongelmaratkaisutaidot kehittyvät.
  • Oppilas seuraa omaa suunnitelmaansa mahdollisimman itsenäisesti.

Kasvamisen taidot
  • Oppilas ymmärtää keskiajan pelien ja nykyisten pelien yhteyden toisiinsa.
  • Oppilas huomioi kestävän kehityksen oman työn suunnittelussa ja toteutuksessa.
  • Oppilas opettelee rakentavaa kriittisyyttä omaa ja toisten työtä kohtaan.


Aloitus

Tämä opetusjakso aloitetaan pohtimalla omaa esineympäristöä. Oppilaita pyydetään kirjoittamaan lista lautapeleistä, joita heillä on. Oppilaat jaetaan ryhmiin, joissa he tarkastelevat tehtyjä listoja. Oppilaiden kirjaamista peleistä tehdään ajatuskartta, joka jäsentää pelejä eri ryhmiin pelin luonteen mukaan. Ryhmiä voivat olla esim. etsintäpelit (Afrikan tähti), tietopelit (Trivial Pursuit), strategiapelit (Shakki).

Opetusjakson alkupuolella tehdään tutustumiskäynti Turun linnaan. Käynnin aiheena on keskiajan elämä linnassa. Käsityöjaksoon liittyvänä tavoitteena on ottaa selvää, millaisia pelejä keskiajalla pelattiin ja miksi. Oppilaiden tulee kirjata selville saamansa tiedot keskiajan peleistä paperille. Oppaan tai opettajan kertoman selviää, että keskiaikaisia pelejä olivat Tammi, Backgammon sekä erilaiset noppapelit. Niiden avulla opeteltiin strategista osaamista taistelujen varalle. (Turun kaupunki, Kulttuuripolku.)

Tutustumiskäynnin jälkeen palataan tarkastelemaan aikaisemmin tehtyä ajatuskarttaa ja sijoitetaan museokäynnillä esiin nousseet pelit siihen. Tutustutaan näihin keskiaikaisiin peleihin, mikäli ne eivät ole ennestään tuttuja. Peli tule parhaiten tutuksi pelaamalla. Varataan siis aikaa pelien pelaamiseen. Mikäli pelit ovat ennestään vieraita, oppilaat voivat tiedonetsintätehtävänä hakea peliohjeita verkosta.

Jakson alussa kirjataan vielä tavoitteet jaksolle. Tavoitteet kirjataan yhteisesti niin, että kustakin nelikentän alueesta nostetaan yksi keskeinen tavoite omiin tavoitteisiin. Tarkoitus on kunkin työskentelykerran päätteeksi kirjata omaa oppimista suhteessa tavoitteisiin hymynaamoja käyttäen. Kolmiportaisen asteikon käyttö on nopea keino toteuttaa itsearviointia jokaisen kerran jälkeen. (Huovila ym., 64.) Tälle jaksolle keskeiset tavoitteet ovat:
  • Tiedot ja taidot: Oppilas soveltaa aikaisemmin oppimiansa taitoja.
  • Suunnittelun taidot: Oppilas ottaa suunnittelussa huomioon käyttötarkoituksen.
  • Työskentelyn taidot: Oppilas työskentelee sekä yksin että ryhmässä.
  • Kasvamisen taidot: Oppilas opettelee rakentavaa kriittisyyttä omaa ja toisten työtä kohtaan.


Tuotesuunnittelu

Kun pelit ovat tulleet oppilaille tutuiksi, on aika aloittaa tuotesuunnittelu. Oppilasryhmät saavat tehtäväkseen suunnitella keskiaikaiselle strategiapelille nykyaikaisen muodon. Pelin tulee olla toteutettavissa käyttäen vaneria ja lakanakangasta tai kierrätyskangasmateriaalia (esim. lakanoita, pyyhkeitä, vaatteita). Työssä tulee käyttää saumuriompelua. Maalaaminen ja kankaanpainanta ovat mahdollisia. Pelin koko, säilytysratkaisu ja ulkoasu ovat ryhmien vapaasti päätettävissä. Ryhmät piirtävät suunnitelmansa paperille. He miettivät, mistä materiaaleista peli tehtäisiin ja millaista väritystä käytettäisiin. Suunnittelun ensimmäisessä vaiheessa ideat saavat olla lennokkaita. Ryhmiä kannustetaan keksimään uutta ja käyttämään mielikuvitusta. Huonoja ideoita ei ole.

Kun ryhmien suunnitelmat ovat valmiit, esitellään ne muille ryhmille. Jokainen ryhmä saa kertoa, mitä on suunnitellut. Kun ideat on esitelty, jokainen oppilas saa pinon tarralappuja. He kirjoittavat tarralapulle, mitä sellaista suunnitelmassa oli, jota haluaisivat nähdä valmiissa pelissä. Muistutetaan tehtävänannosta (suunnittele vanhalle pelille uusi muoto), ja pyydetään kommentoijia kiinnittämään huomiota erityisesti tähän seikkaan. Kommenttilaput kiinnitetään suunnitelmiin. Kaikkiin suunnitelmiin tulee laittaa joku kommentti.

Kun kommentointi on ohi, ryhmät palaavat oman suunnitelmansa luo ja tarkastelevat saamaansa palautetta. Ryhmät tekevät suunnitelman kakkosversion. Tässä he käyttävät apuna saamaansa palautetta. Uusista suunnitelmista tehdään näyttely. Suunnitelmanäyttelyyn on kaikilla vapaa pääsy. Mikäli jokin suunnitelman ominaisuus on katsojille epäselvä, kertovat suunnittelijat, mitä ovat tarkoittaneet. Näyttelyssä on siis mahdollisuus kysyä ja selittää. Yhteisessä pohdinnassa myös työn suunnittelijoiden omien ajatusten on mahdollista jäsentyä ja tarkentua (Huovila ym., 47).

Näyttelyn jälkeen jokainen oppilas aloittaa oman työn suunnittelun. Kaikki ryhmätöinä tehdyt suunnitelmat ovat apuna ja käytettävissä. Kannustetaan kuitenkin oppilaita suunnittelemaan työstä oman näköinen. Oppilaat piirtävät suunnitelmansa paperille. He liittävät suunnitelmaan myös tulevan työn mitat. Opettaja käy jokaisen suunnitelman läpi sen tehneen oppilaan kanssa pohtien toteutusmahdollisuudet. Tämä lähestymistapa tuotesuunnitteluun on opettajalle haastava, mutta oppilaalle motivoiva (Huovila ym., 47).


Toteutus

Tässä projektissa on tavoitteena mahdollisimman vapaa suunnitteluprosessi. Käytettävissä olevat materiaalit (vaneri ja lakanakangas sekä kierrätyskangasmateriaalit) rajaavat toteutustapoja jonkin verran. On kuitenkin mahdollista, että luokassa ideoidaan kovastikin toisistaan eroavia töitä. Tällöin töiden organisoiminen on opettajalle haaste. Ryhmittelemällä oppilaita työtapojen mukaan pieniin ryhmiin, työtiimeiksi, pystytään hyödyntämään vertaisryhmän apua oman työn tekemisessä. Tekstiilityön ja teknisen työn yhteisprojektissa on yleensä käytettävissä kaksi opettajaa. Mikäli opettajia on kaksi, on opetusryhmää mahdollista jakaa kahteen työtilaan. Tällöin toinen ryhmä voi aloittaa teknisen työn osuudella ja toinen tekstiilityön osuudella. Mikäli opettaja on vastuussa projektista yksin, on koulunkäynnin ohjaaja (avustaja) tarpeen. Yhden opettajan yksin vedettäväksi näin vapaasti suunniteltava ja erilaisia toteutustapoja tuottava projekti on mielestäni liian haastava.

Työn toteutuksen eteneminen riippuu suunnitellusta työstä. Tehtävässä on tarkoitus soveltaa aiemmin opittuja taitoja. Uutena opeteltavana asiana on saumurin käyttö. Uusi taito kannattaa opettaa joko yhteisesti tai pienissä ryhmissä. Kuitenkin niin, että opettaja voi olla varma, että jokainen oppilas osaa saumurin käytön. Ennen kuin lähtee tekemään omaa työtä, on syytä tehdä harjoitusompelu ja kokeilla, miten saumuri toimii. On kurjaa, jos saumurin kanssa tulee virheompeleita omaan työhön. Näiden välttämiseksi kokeilu on paikallaan.

Pelilaudan kuvioiminen on mahdollista tehdä maalaamalla vaneriin tai kankaanpainannalla. Oppilaita on hyvä muistuttaa kankaanpainannan periaatteista ja mahdollisuuksista. Valmista lopputulosta ei välttämättä saada kerralla, vaan työhön voidaan painaa lisää ensimmäisen painokerran kuivuttua. Myös kangastusseja voidaan hyödyntää viimeistelyssä. Painotyötä varten voidaan varata tietyt opetuskerrat, jolloin painaminen on mahdollista.

Jotta pelistä tulee valmis paketti, tarvitsee se myös säilytysratkaisun ja peliohjeet. Säilytysratkaisu voi olla suunnitelmasta riippuen joko vanerista tai kankaasta tehty. Mikäli saumuriommelta ei ole käytetty itse pelissä, on sitä mahdollista käyttää vaikkapa säilytyspussia ommeltaessa. Toisaalta, jos peli on tehty kankaasta, voi säilytysratkaisu olla vanerista tehty laatikko. Jo suunnitteluvaiheessa kannattaa oppilaita kannustaa uusiin ja erilaisiin ideoihin myös säilytysratkaisua mietittäessä.

Peliohjeet kuuluvat luonnollisesti pelipakettiin. Peliohjeiden kirjoittaminen tietokoneella on oppilaista mielekästä. Ohjeita voidaan myös koristaa pelin tyyliin sopiviksi, mutta tämä on eriyttävä tehtävä nopeille. Peliohjeet voidaan niin haluttaessa laminoida, jolloin ne kestävät paremmin käytössä.

Näin laajan ja pitkäkestoisen projektin aikana on hyvä pitää mielessä, että käsityön opetuksen tavoitteena on opetussuunnitelman mukaan kehittää oppilaan työskentelyn suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja omatoimisuutta (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet). Tavoitteeseen pääseminen vaatii aikaa ja työtä, jolloin työskentelyasenteen ylläpitäminen on tärkeää. Kannustavalla ja kiireettömällä ilmapiirillä harjoittelulle annetaan rauha ja pienistäkin onnistumisista voidaan iloita. (Huovila ym., 50.)


Arviointi

Kun pelit ovat valmistuneet, on aika arvioida niitä ja koko projektia. Oppilaat kirjaavat omat loppuarvionsa itsearviointipaperiinsa, jossa on tavoitteet kaikista nelikentän lohkoista. Näin oman työskentelyn arviointi on monipuolista. Opettaja kirjaa myös omat kommenttinsa samaan paperiin.

Osa arviointia on töiden esille laittaminen. Jakson päätteeksi valmistetut pelit kootaankin näyttelyyn myös muiden oppilaiden nähtäville. Pelien ollessa kyseessä, on pelejä myös kokeiltava käytännössä. Tuotesuunnittelun onnistuminen testataan parhaiten pelaamalla peliä. Peliparit pelaavat kummankin valmistamia pelejä. Pelit voivat myös olla vapaasti opetusryhmän kokeiltavina. Parasta palautetta työstä oppilaat saavat toisiltaan käytännön kokeilun jälkeen.


Minun peliprojektini

Oma peliprojektini käynnistyi, kun olin käynyt Turun linnassa. Siellä näin keskiaikaisen backgammon -pelin. Mietin, että haluaisin tehdä pelistä matkaversion, joka mahtuisi kohtuullisen pieneen tilaan. Päätin siis sahata vanerin kahteen osaan, jotka ovat toisissaan kiinni saranalla.

Sahattujen vanerien reunat hiottiin sileiksi.

Saranan reiän paikat merkittiin kynällä.

Reiät saranan ruuveille porattiin akkuporakoneella.

Saranan ruuvit ruuvattiin ruuvimeisselillä.


Päätin painaa pelilaudan kankaalle, joka vähän tyynyliinan tavoin tulisi pelilaudan päälle. Tämä mahdollisti pelin vaihtamisen. Painoin siis toiseksi peliksi tammipelin ruudukon. Olin  melkein kuin vahingossa päätynyt matkapelipaketin tekemiseen. 

Aloitin kangasosion valmistamisen ompelusta. Pelilaudan tuli olla juuri sopivan kokoinen vanerin päälle. Tämä vaati tarkkaa mittaamista ja kokeilua, mutta lopulta oikea koko löytyi. Käytin ompelussa saumuria ja ompelukonetta. 

Kankaan reunat ompelin saumurilla.

Kankaan reunoihin ompelin käänteet.

Ylä- ja alareunat ompelin nurjalta puolelta niin, että molempiin sivureunoihin jäi taitteet.


Kankaanpainantaa varten laitoin valmiiksiommellun kangaspussin sisään sanomalehteä, jotta väri ei sotkeudu ommellun kankaan toiselle puolelle. Tämä mahdollisti painettujen pelilautojen siirtelyn ja piti painopaikan puhtaana. Tein painotyötä monessa osassa niin, että aina välissä odotin maalien kuivumisen. Uudet teippaukset tai kontaktimuovit pystyin laittamaan, kun edellinen maali oli kuivaa.

Backgammonlaudan teippaukset ja kontaktimuovisablunat ennen kankaanpainantaa.

Tuputin kuviot kankaalle yksi väri kerrallaan.

Lopuksi tuputin reunat.

Tammilaudan ensimmäiset teippaukset,

Tammilaudan ensimmäiset tuputukset.

Lopuksi tuputin pelin reunat.

Tältä näytti pelin takapuoli ennen kankaanpainantaa.
Sanomalehti oli kankaan sisällä suojaamassa muuta kangasta ja pöytää.

Pelimerkit ja nopat sahasin pyöreästä ja neliskulmaisesta rimasta, hioin ja maalasin. Nopan silmäluvut tein tussilla.

Sahasin pelinappulat jiirisahalla.

Hioin nappulat.

Maalasin nappulat: 15 valkoista ja 15 mustaa.


Pelini tarvitsi säilytysratkaisun. Sen päätin valmistaa sen vanhasta keittiöpyyhkeestä. Pyyhe oli juuri sopivan mittainen, jotta siitä pystyi taittamaan pussukat sekä pelilaudalle että muille pelitarvikkeille. Kavensin pyyhettä sopivan levyiseksi ja ompelin sivureunat saumurilla. Lopusta pyyhekankaasta tein pussin pelinappuloille ja nopille.

Säilytysratkaisun suunnittelua.

Säilytyspussukka valmiina ompeluun.
Ylä- ja alareunassa valmiina saumuriommel.

Painettujen lappujen kokeilua.

Nappuloiden säilytyspussi.

Tällä puolella säilytetään kakaisetpelilaudat ja nappulat.

Tällä puolella on vanerisen pelilaudan ja peliohjeiden paikka.


Kirjoitin vielä peliohjeet ja tulostin ne. Päätin laminoida ohjeet, jotta ne pysyvät hyvänä pidempään.



Entäpä minun itsearviointini? Olen erittäin tyytyväinen omaan pelipakettiini. Ideani toteuttaminen onnistui juuri niin kuin olin ajatellut. Backgammon -pelilaudan painaminen oli haastava urakka, mutta selvisin siitäkin. Olen todella tyytyväinen omaan pelipakettiini. Tällaisenaan se tosin olisi viidennen luokan oppilaille melko iso urakka.

Pelit omassa säilytyspussukassaan.

Pelilaudat. Vanerialusta on backgammon -pelin sisällä.

Pelilauta ja vanerinen alusta takaa.



Lähteet

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki: WSOY.

Kenttälä, M. 2012. Monenlaista muotoilua. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.).
Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 16-18.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus.
Nettilähde: http://oph.fi/download/139848_pops_web.pdf. Luettu 8.3.2014.

Pöllänen, S. & Kröger, T. 2001. Käsityön erilaiset merkitykset opetuksen
perustana, 233-253. 

Sunila, T. 2012. Paremman tarve – johdatus muotoiluun. Teoksessa Kenttälä,
M. (toim.). Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 13-15.

Svinhufvud, L. 2012. Design, muotoilu, taideteollisuus – lyhyt johdatus
muotoilun historiaan. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.). Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 19-23.

Turun kaupungin Kulttuuripolku. http://www.kulttuuripolku.fi/index.html. Luettu
2.3.2014.

Vihma, S. (toim.). 2008. Suomalainen muotoilu. Käsityöstä muotoiluun.
Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Vihma, S. 2008. Mitä on muotoilu. Teoksessa Vihma, S. (toim.). Suomalainen

muotoilu. Käsityöstä muotoiluun. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 11-37.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti