Tuotesuunnittelun haasteet alakoulussa

Käsityö on ollut kouluoppiaineena suomalaisessa koulussa jo kansakouluajoista lähtien. Käsityöoppiaineen tavoitteena on ollut edistää yksilön kehittymistä. (Pöllänen & Kröger, 236-238.)  Tavoite on suuri. Toisinaan opettaja on melkoisten haasteiden edessä, jotka nousevat esille monissa eri käsityön opetukseen liittyvissä tilanteissa. Pahimmillaan oppilaat eivät tunnu jaksavan pitkäkestoista työskentelyä, vaan valmista pitäisi tulla nopeasti. Lisäksi käsityötaidot ovat monille vieraita, eikä niitä juuri koulun ulkopuolella harjoiteta. Haasteita tulee myös negatiivisesta asenteesta. Ehkä juuri käsityöoppiaineen harjoittelua ja pitkäjänteistä työskentelyä korostavan luonteen vuoksi osa oppilaista suhtautuu käsityöhön negatiivisesti. Joillekin käsityötunnit vaikuttavat olevan viikon kamalimmat oppitunnit. Kun asenne on jo lähtökohtaisesti negatiivinen, on opettajalla haastava työ ohjata oppimista. Onneksi opetusryhmässä on yleensä myös niitä oppilaita, jotka pitävät käsityöstä ja suhtautuvat siihen positiivisesti ja oppimishaluisesti. Käsityönopetuksen lähtökohtana pidetään elämässä tarvittavia valmiuksia. Tällöin korostetaan oppijoissa olevia voimavaroja, epävarmuuden sietokykyä ja kriittisyyttä. (Pöllänen & Kröger, 238-240.) Juuri näitä taitoja oppilaiden tulisi oppia, mutta samaan aikaan näiden taitojen puute hankaloittaa oppimisprosessia.

Tuotesuunnittelun haasteet ovat osa käsityön opetuksen haasteita. Opettajan työssä olen kohdannut erityisesti tuotesuunnitteluun liittyvinä haasteina sekä oppilaan asenteisiin että taitoihin liittyviä haasteita. Myös käytettävissä olevien materiaalien rajallisuus, opettajien välisen yhteistyön puute ja tuotesuunnittelun ohjaamisen vaikeus tuovat omat haasteensa.

Oppilaiden käsityötaidot ja suunnittelun taidot vaikuttavat tuotesuunnittelun onnistumiseen. Tuotesuunnittelua voidaan harjoitella jo ensimmäisestä luokasta lähtien (Huovila ym., 46). Itse olen virattomana opettajana saanut aina ennestään tuntemattoman käsityöryhmän opetettavakseni. Tällöin en voi tietää, mitä aikaisemmilla luokilla on tehty ja miten paljon oppilailla on kokemusta tuotesuunnittelusta. Jos minulla olisi mahdollisuus työskennellä saman opetusryhmän kanssa useampana vuotena peräkkäin, voisin suunnitella tuotesuunnittelun taitojen opetusta aiemmin opettamani jatkoksi. Kun näin ei ole, olen pyrkinyt rakentamaan yhden lukuvuoden sisään pikkuhiljaa kehittyvän tuotesuunnittelun kokonaisuuden. Käsityöjakson alussa oman suunnittelun osuus on ollut rajatumpi, mutta jakson kuluessa oman suunnittelun määrä on kasvanut.

Omakohtainen kokemukseni on, että on vaikea suunnitella tuotetta, jos ei osaa tekniikkaa. Tämä näkyy myös oppilaiden työskentelyssä. Suunnitelmat voivat olla hyvin lennokkaita, mutta lähes mahdottomia toteuttaa. Toisaalta, suunnittelu voi pysähtyä tyhjän paperin äärelle, eikä mitään suunnitelmaa synny, jos tekniikka on vieras. Oppilaiden tuleekin tutustua ensin työvälineisiin ja tekotapaan, ennen kuin he voivat tehdä suunnitelmia, joita ryhtyvät toteuttamaan (Huovila ym., 46).

Yksi alakoululaisten tuotesuunnittelussa toisinaan näkyvä seikka on kaverin työn kopioiminen. Olen miettinyt monesti, miten tulisi suhtautua, jos kaksi oppilasta tekee lähes tismalleen samanlaiset työt. Toisinaan nuo kaksi oppilasta ovat parhaat kaverit, usein tyttöjä, jotka haluavat tehdä samanlaiset työt. Tällöin tuotesuunnittelua on vaivihkaa tehty yhteistyönä ja lopputulos muistuttaa tekijöiden olevan tiimi. Ongelmalliseksi tilanne tulee silloin, kun toinen oppilaista kokee oman suunnitelmansa tulleen kopioiduksi. Tällöin yhteinen tavoite ei ole ollut tehdä samanlaista ”tiimituotetta”, vaan kopioija ei ole joko osannut tai viitsinyt tehdä omaa tuotesuunnittelua. Oma suhtautumiseni kopiotöihin on vaihdellut sen mukaan, miten olen tulkinnut tilanteen. Jos olen vakuuttunut, että samanlainen suunnitelma on yhteinen tuotos ja molempien haluama, olen hyväksynyt sen. Mikäli tilanteessa on epäselvyyttä, olen koittanut kannustaa jokaista suunnittelemaan juuri omanlaisen työn. Olen myös törmännyt tilanteeseen, jossa oppilas koki tuotesuunnittelun vaikeaksi, koska kaikki ideat oli hänen mielestään jo käytetty, eikä hän halunnut kopioida toisten ideoita. Onneksi maailma on ideoita täynnä ja hänellekin lopulta löytyi ihan omanlainen versio toteutettavaksi.

Oppilaiden valmistamia töitä. Viidennen luokan oppilaat suunnittelivat suorakulmion muitoisesta neulepalasta valmistettavan maskotin. Pöllö unihattu päässään ja pupu ovat samasta väristään huolimatta yksilölliset työt. Neljännen luokan oppilaiden virkkaustyöt sen sijaan muistuttavat kovasti toisiaan. Näiden pussien tekijät ovat hyvät ystävät keskenään.

Ehkäpä ikävimmäksi haasteeksi tuotesuunnittelussa koen oppilaan asenteisiin liittyvät ongelmat. Oppilas, joka ei halua tehdä mitään työtä, on ikävin oppilas opettaa. Virkkuutyötä suunniteltaessa neljäsluokkalainen totesi, ettei hän halua suunnitella mitään, koska hänellä on jo kaikkea. Opettajan esittämät ideat olivat turhia, eikä mitään omaa ideaa myöskään syntynyt. Ajatus vaikkapa äidille lahjaksi tehtävästä työstä ei myöskään ottanut tuulta alleen. ”Mä en halua tehdä mitään!”, sai minut opettajana miettimään, mikä on todellinen syy haluttomuuteen. Tekniikka oli jo hyvin hallussa. Siitä tuskin oli kysymys. Lopulta selvisi, että käsityön tekeminen oli tylsää ja hidasta. Sinnikkyyttä olisi todellakin tarpeen harjoitella. Omat keinoni tilanteesta selviämiseen tiivistyivät lauseisiin: ”Tämä työ tehdään. Mieti millainen siitä tulee.”

Yksi tuotesuunnitteluun vaikuttava seikka on käytettävissä olevien materiaalien puute. Toisinaan materiaaleja on niin vähän tarjolla, että käsityön opetuksessa on todella käytettävä mielikuvitusta. Tällöin muotoilukasvatuksen yhtenä tavoitteena oleva ekologisen kuluttamisen taitojen oppiminen nousee vahvasti esille (Kenttälä ym., 26). Tuotesuunnittelua voidaan aivan mainiosti opettaa kierrättäen ja tuunaten. Tämä vaatii vain opettajalta avointa mieltä löytää erilaisia toteutustapoja. Oppilaiden kodeista voi löytyä kierrätettävää materiaalia koulun käyttöön. Toteutettavat työt voivat myös olla kooltaan pieniä, jolloin materiaalia kuluu vähemmän.

Toistaiseksi en ole ollut sellaisessa työpaikassa, jossa käsityötä opettavat opettajat olisivat tehneet yhteistyötä tuotesuunnittelun osalta. Tuotesuunnittelua olisi mielestäni hyvä harjoitella yhteisprojektien parissa. Alkuopetuksessa olen pystynyt toteuttamaan projekteja, joissa on ollut sekä tekstiilityön että teknisen työn sisältöjä. Olen opettanut tällöin molemmat osa-alueet itse. Oman kokemukseni mukaan ylempien luokkien käsityönopetus on kuitenkin ollut varsin tiukasti joko tekstiiliä tai teknistä. Toivon, että tulevaisuudessa pystyisin viemään työpaikalleni yhteisprojektihenkeä ja toteuttamaan tuotesuunnittelua myös tältä osin käytännössä.

Pohtiessani tuotesuunnittelun haasteita, nousee vielä yksi tärkeä seikka mieleen. Opettajan taidot ja tiedot tuotesuunnittelun osalta vaikuttavat suuresti siihen, miten sitä toteutetaan. Olen itse opettanut käsitöitä parina vuonna jo ennen siihen liittyviä opintoja. Rehellisesti on todettava, etten ollut miettinyt tuotesuunnittelua juuri värin valintaa pidemmälle noina vuosina. Opintojen myötä olen tiedostanut tuotesuunnittelun haasteet, merkityksen ja tavoitteet aiempaa selvemmin. Siitä huolimatta koen olevani vielä harjoittelemassa tuotesuunnittelun ohjaamista. Mielestäni nelikenttä on hyvä malli opetuksen suunnitteluun, koska siinä suunnittelun taidot nousevat esille (Huovila ym., 17). Kun opettaja tiedostaa tuotesuunnittelun merkityksen ja miettii tavoitteet myös suunnittelun taidoille, ollaan hyvällä tiellä. Tuotesuunnittelun vapauden määrä voi vaihdella eri projekteissa, sillä toisinaan lähtökohtana on tekniikan oppiminen ja toisinaan vapaa tuotesuunnittelu. Tämän kokonaisuuden tiedostaminen on kuitenkin tärkeää.

Tuotesuunnittelussa on haasteita. Osa haasteista on opettajan haasteita, osa taas oppilaisiin tai käytettävissä oleviin resursseihin liittyviä. Opettajana en pysty vaikuttamaan kaikkiin asioihin. Suunnittelemalla tuotesuunnittelun opetuksen mahdollisimman järkeväksi, loogisesti eteneväksi ja oppilaiden kulloisetkin taidot huomioivaksi olen hoitanut oman osuuteni. Tuotesuunnittelua voidaan harjoitella ja sitä voidaan oppia.

Lähteet

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki: WSOY.

Kenttälä, M., Nurro, L. & Sortti, M. 2012. Muotoilukasvatus – monipuolisia

näkökulmia esinemaailmaan. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.). Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 24-28.

Pöllänen, S. & Kröger, T. 2001. Käsityön erilaiset merkitykset opetuksen

perustana, 233-253. 

Nettilähde: http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/kipinat/SPetTK.htm. Luettu 1.3.2014.

Keskiajan pelit tänään - 5. luokka

Esinekulttuuri käsityön opetuksessa

Esinekulttuuri käsityön näkökulmasta

Olemme esineiden ympäröimiä. Kaikki ympärillämme olevat esineet ovat jonkun suunnittelemia. Muotoilu on osa esinekulttuuria (Vihma, 5). Muotoilun tavoitteena on luoda entistä parempia arkiesineitä, joilla on merkitystä käyttäjälleen. Tällöin esine on toimiva, käyttäjänsä silmää miellyttävä, kestävä ja pitkäikäinen. Lisäksi se on mahdollista kierrättää. Hyvä muotoilu pyrkii luomaa esineitä, joilla on kestävät arvot. (Sunila, 15.) Voidaankin sanoa, että muotoilun onnistuminen arvioidaan tuotteen toimivuuden, käytettävyyden, sopivuuden sekä esteettisen ja kulttuurisen arvon mukaan (Vihma, 29).

Yhteiskunnan muuttuminen näkyy esineiden valmistuksen muuttumisena. Vielä 1800-luvulla kotien esineet olivat pääosin itse tehtyjä tarve-esineitä. Käsityötaidot olivat tarpeen ja niitä arvostettiin. (Pöllänen & Kröger, 234; Salmi, 58.) Teollisuuskehityksen myötä esineet demokratisoituivat ja tulivat riittävän edullisiksi kenen tahansa hankkia. Nykyään esineiden ostaminen on tavallista ja niiden itse luominen äärimmäisen harvinaista. (Sunila, 14.)

Käsityön harrastaminen on koko esinekulttuurin murroksen ajan säilynyt itsensä toteuttamisen muotona (Pöllänen & Kröger, 235, 237). Kun ihminen valmistaa itse itselleen esineen, on hänellä runsaasti mahdollisuuksia tuoda omia näkemyksiään esille. Lisäksi hän voi soveltaa taitojaan käytössään oleviin materiaaleihin. Yksi käsityön nykymuodoista, tuunaaminen mahdollistaa tavallisen kuluttajan ja käsitöiden harrastajan osallistumisen nykyiseen esinekulttuuriin. Kuluttajan on tällöin mahdollista ottaa enemmän vastuuta omasta esineympäristöstään. (Svinhufvud, 19-22.) Tuunaamalla esineestä tulee oman näköinen ja itselle sopiva.

Oppilaan käsityöprosessin tukeminen

Lähdettäessä pohtimaan esinekulttuuria oppilaiden kanssa, on hyvä ja helppo lähtökohta oppilaiden oma esineympäristö (Kenttälä, 16). Mielestäni on hyvä valita jokin selkeä aihekokonaisuus, jota käsitellään. Oppilaille voi antaa tehtäväksi kirjata valitun aihepiirin esineitä paperille. Vaihtoehtoisesti esineiden kuvia voidaan leikata lehdistä ja liimata kuvakollaasiksi. Oppilaat voivat myös saada tehtäväksi tuoda aihepiiriin sopivan esineen kouluun. Oppilaiden listausten, kuvakollaasien tai kotoa tuotujen esineiden avulla voidaan virittää keskustelua ja esineiden ominaisuuksia voidaan tarkastella tarkemmin.

Museot tarjoavat uusia näkökulmia ja laajentavat kulloinkin käsiteltävää teemaa. Käsiteltäessä esinekulttuuria, voidaan tutustua menneen ajan esineistöön vierailemalla museossa. Museoissa on esillä sellaista esineistöä, jota kodeista ei löydy ja museokäynnit elävöittävät historian opetusta. Turun kaupungin Kulttuuripolku on suunniteltu siten, että oppilaat vierailevat Turun linnassa joko 5. tai 6. luokalla sekä historian ja nykytaiteen museossa Aboa Vetus & Ars Novassa 6. luokalla. Näiden museoiden lisäksi Turusta löytyy mm. Apteekkimuseo, Luostarinmäen käsityöläismuseo ja Kuralan Kylämäki, joissa on vanhoja esineitä nähtävillä.

Museokäynnillä osaava ja asiansa tunteva, esiintymiskykyinen opas on kultaakin kalliimpi. Hyvä opas osaa kertoa mennen ajan tapahtumista, tavoista ja esineistä elävästi niin, että myös lapset ymmärtävät. Ennen vierailukäyntiä voi museosta kysyä, mitä asioita opastuskierroksella käsitellään ja voiko oppaalle esittää toiveita käsiteltävistä teemoista. Mikäli opasta ei ole saatavilla, on opettajan syytä perehtyä museoon etukäteen. Tällöin opettaja voi toimia oppaana omille oppilailleen. Monilla museoilla on saatavilla kirjallisia opasmateriaaleja, joita opettaja voi käyttää apuna.

Oppilaille on hyvä antaa tarkkailu- tai tiedonhankintatehtävä museovierailun ajaksi. Tehtävä auttaa oppilaita suuntaamaan keskittymisensä oikeaan asiaan. Toisaalta, jos tehtävä on jonkun pienen yksityiskohdan huomaaminen käynnin aikana, oppilaat pysyvät helpommin valppaina.

Vierailukäynnin jälkeen tehtävät puretaan ja oppilaiden huomiot käsitellään yhdessä. Kokoamalla oppilaiden huomiot käsitekarttaan, tulevat ne näkyviksi kaikille. Käsitekartta voi toimia luokan yhteisenä ideatauluna käsityöprosessin aikana. Lisäksi oppilaat voivat piirtää tai kirjoittaa museosta oppimastaan ja näistä voidaan tehdä näyttely kaikkien nähtäväksi. Mikäli mahdollista, on vierailukäynnin satoa hyvä linkittää oppilaiden omaan esineympäristöön.

Tavoitteet ja sisältö, tuotesuunnittelun toteuttaminen ja työtavat

Olen suunnitellut käsityötä ja historiaa yhdistävän opetusjakson 5. luokalle. Jakso ei kuitenkaan ole tasapuolisesti molempia oppiaineita integroiva, vaan historia toimii ikään kuin mausteena käsityön jaksossa. Toisaalta käsityön jakson avulla on mahdollista elävöittää historian opetusta. Jakson tavoitteet olen laatinut pääasiassa käsityön näkökulmasta Käsityön nelikenttää hyödyntäen (Huovila ym., 17). Suunnittelemani jakso toimii tekstiilityön ja teknisen työn yhteisprojektina.

Tiedot ja taidot

• Oppilas saa tietoa keskiajan peleistä.
• Oppilas toteuttaa pelin yhdistäen pehmeitä ja kovia materiaaleja.
• Oppilas soveltaa aikaisemmin oppimiansa taitoja.
• Oppilas harjoittelee saumurin käyttöä.

Suunnittelun taidot

• Oppilas suunnittelee tutulle pelille uudenlaisen ulkomuodon.
• Oppilas ottaa suunnittelussa huomioon käyttötarkoituksen.
• Oppilas osaa hyödyntää omaa esineympäristöään sekä entisajan esineistöä suunnittelunsa lähtökohtana.

Työskentelyn taidot

• Oppilas työskentelee sekä yksin että ryhmässä.
• Oppilas harjoittelee palautteen antamista ja vastaanottamista.
• Oppilaan ongelmaratkaisutaidot kehittyvät.
• Oppilas seuraa omaa suunnitelmaansa mahdollisimman itsenäisesti.

Kasvamisen taidot

• Oppilas ymmärtää keskiajan pelien ja nykyisten pelien yhteyden toisiinsa.
• Oppilas huomioi kestävän kehityksen oman työn suunnittelussa ja toteutuksessa.
• Oppilas opettelee rakentavaa kriittisyyttä omaa ja toisten työtä kohtaan.

Aloitus

Tämä opetusjakso aloitetaan pohtimalla omaa esineympäristöä. Oppilaita pyydetään kirjoittamaan lista lautapeleistä, joita heillä on. Oppilaat jaetaan ryhmiin, joissa he tarkastelevat tehtyjä listoja. Oppilaiden kirjaamista peleistä tehdään ajatuskartta, joka jäsentää pelejä eri ryhmiin pelin luonteen mukaan. Ryhmiä voivat olla esim. etsintäpelit (Afrikan tähti), tietopelit (Trivial Pursuit), strategiapelit (Shakki).

Opetusjakson alkupuolella tehdään tutustumiskäynti Turun linnaan. Käynnin aiheena on keskiajan elämä linnassa. Käsityöjaksoon liittyvänä tavoitteena on ottaa selvää, millaisia pelejä keskiajalla pelattiin ja miksi. Oppilaiden tulee kirjata selville saamansa tiedot keskiajan peleistä paperille. Oppaan tai opettajan kertoman selviää, että keskiaikaisia pelejä olivat Tammi, Backgammon sekä erilaiset noppapelit. Niiden avulla opeteltiin strategista osaamista taistelujen varalle. (Turun kaupunki, Kulttuuripolku.)

Tutustumiskäynnin jälkeen palataan tarkastelemaan aikaisemmin tehtyä ajatuskarttaa ja sijoitetaan museokäynnillä esiin nousseet pelit siihen. Tutustutaan näihin keskiaikaisiin peleihin, mikäli ne eivät ole ennestään tuttuja. Peli tule parhaiten tutuksi pelaamalla. Varataan siis aikaa pelien pelaamiseen. Mikäli pelit ovat ennestään vieraita, oppilaat voivat tiedonetsintätehtävänä hakea peliohjeita verkosta.

Jakson alussa kirjataan vielä tavoitteet jaksolle. Tavoitteet kirjataan yhteisesti niin, että kustakin nelikentän alueesta nostetaan yksi keskeinen tavoite omiin tavoitteisiin. Tarkoitus on kunkin työskentelykerran päätteeksi kirjata omaa oppimista suhteessa tavoitteisiin hymynaamoja käyttäen. Kolmiportaisen asteikon käyttö on nopea keino toteuttaa itsearviointia jokaisen kerran jälkeen. (Huovila ym., 64.) Tälle jaksolle keskeiset tavoitteet ovat:

• Tiedot ja taidot: Oppilas soveltaa aikaisemmin oppimiansa taitoja.
• Suunnittelun taidot: Oppilas ottaa suunnittelussa huomioon käyttötarkoituksen.
• Työskentelyn taidot: Oppilas työskentelee sekä yksin että ryhmässä.
• Kasvamisen taidot: Oppilas opettelee rakentavaa kriittisyyttä omaa ja toisten työtä kohtaan.

Tuotesuunnittelu

Kun pelit ovat tulleet oppilaille tutuiksi, on aika aloittaa tuotesuunnittelu. Oppilasryhmät saavat tehtäväkseen suunnitella keskiaikaiselle strategiapelille nykyaikaisen muodon. Pelin tulee olla toteutettavissa käyttäen vaneria ja lakanakangasta tai kierrätyskangasmateriaalia (esim. lakanoita, pyyhkeitä, vaatteita). Työssä tulee käyttää saumuriompelua. Maalaaminen ja kankaanpainanta ovat mahdollisia. Pelin koko, säilytysratkaisu ja ulkoasu ovat ryhmien vapaasti päätettävissä. Ryhmät piirtävät suunnitelmansa paperille. He miettivät, mistä materiaaleista peli tehtäisiin ja millaista väritystä käytettäisiin. Suunnittelun ensimmäisessä vaiheessa ideat saavat olla lennokkaita. Ryhmiä kannustetaan keksimään uutta ja käyttämään mielikuvitusta. Huonoja ideoita ei ole.

Kun ryhmien suunnitelmat ovat valmiit, esitellään ne muille ryhmille. Jokainen ryhmä saa kertoa, mitä on suunnitellut. Kun ideat on esitelty, jokainen oppilas saa pinon tarralappuja. He kirjoittavat tarralapulle, mitä sellaista suunnitelmassa oli, jota haluaisivat nähdä valmiissa pelissä. Muistutetaan tehtävänannosta (suunnittele vanhalle pelille uusi muoto), ja pyydetään kommentoijia kiinnittämään huomiota erityisesti tähän seikkaan. Kommenttilaput kiinnitetään suunnitelmiin. Kaikkiin suunnitelmiin tulee laittaa joku kommentti.

Kun kommentointi on ohi, ryhmät palaavat oman suunnitelmansa luo ja tarkastelevat saamaansa palautetta. Ryhmät tekevät suunnitelman kakkosversion. Tässä he käyttävät apuna saamaansa palautetta. Uusista suunnitelmista tehdään näyttely. Suunnitelmanäyttelyyn on kaikilla vapaa pääsy. Mikäli jokin suunnitelman ominaisuus on katsojille epäselvä, kertovat suunnittelijat, mitä ovat tarkoittaneet. Näyttelyssä on siis mahdollisuus kysyä ja selittää. Yhteisessä pohdinnassa myös työn suunnittelijoiden omien ajatusten on mahdollista jäsentyä ja tarkentua (Huovila ym., 47).

Näyttelyn jälkeen jokainen oppilas aloittaa oman työn suunnittelun. Kaikki ryhmätöinä tehdyt suunnitelmat ovat apuna ja käytettävissä. Kannustetaan kuitenkin oppilaita suunnittelemaan työstä oman näköinen. Oppilaat piirtävät suunnitelmansa paperille. He liittävät suunnitelmaan myös tulevan työn mitat. Opettaja käy jokaisen suunnitelman läpi sen tehneen oppilaan kanssa pohtien toteutusmahdollisuudet. Tämä lähestymistapa tuotesuunnitteluun on opettajalle haastava, mutta oppilaalle motivoiva (Huovila ym., 47).

Toteutus

Tässä projektissa on tavoitteena mahdollisimman vapaa suunnitteluprosessi. Käytettävissä olevat materiaalit (vaneri ja lakanakangas sekä kierrätyskangasmateriaalit) rajaavat toteutustapoja jonkin verran. On kuitenkin mahdollista, että luokassa ideoidaan kovastikin toisistaan eroavia töitä. Tällöin töiden organisoiminen on opettajalle haaste. Ryhmittelemällä oppilaita työtapojen mukaan pieniin ryhmiin, työtiimeiksi, pystytään hyödyntämään vertaisryhmän apua oman työn tekemisessä. Tekstiilityön ja teknisen työn yhteisprojektissa on yleensä käytettävissä kaksi opettajaa. Mikäli opettajia on kaksi, on opetusryhmää mahdollista jakaa kahteen työtilaan. Tällöin toinen ryhmä voi aloittaa teknisen työn osuudella ja toinen tekstiilityön osuudella. Mikäli opettaja on vastuussa projektista yksin, on koulunkäynnin ohjaaja (avustaja) tarpeen. Yhden opettajan yksin vedettäväksi näin vapaasti suunniteltava ja erilaisia toteutustapoja tuottava projekti on mielestäni liian haastava.

Työn toteutuksen eteneminen riippuu suunnitellusta työstä. Tehtävässä on tarkoitus soveltaa aiemmin opittuja taitoja. Uutena opeteltavana asiana on saumurin käyttö. Uusi taito kannattaa opettaa joko yhteisesti tai pienissä ryhmissä. Kuitenkin niin, että opettaja voi olla varma, että jokainen oppilas osaa saumurin käytön. Ennen kuin lähtee tekemään omaa työtä, on syytä tehdä harjoitusompelu ja kokeilla, miten saumuri toimii. On kurjaa, jos saumurin kanssa tulee virheompeleita omaan työhön. Näiden välttämiseksi kokeilu on paikallaan.

Pelilaudan kuvioiminen on mahdollista tehdä maalaamalla vaneriin tai kankaanpainannalla. Oppilaita on hyvä muistuttaa kankaanpainannan periaatteista ja mahdollisuuksista. Valmista lopputulosta ei välttämättä saada kerralla, vaan työhön voidaan painaa lisää ensimmäisen painokerran kuivuttua. Myös kangastusseja voidaan hyödyntää viimeistelyssä. Painotyötä varten voidaan varata tietyt opetuskerrat, jolloin painaminen on mahdollista.

Jotta pelistä tulee valmis paketti, tarvitsee se myös säilytysratkaisun ja peliohjeet. Säilytysratkaisu voi olla suunnitelmasta riippuen joko vanerista tai kankaasta tehty. Mikäli saumuriommelta ei ole käytetty itse pelissä, on sitä mahdollista käyttää vaikkapa säilytyspussia ommeltaessa. Toisaalta, jos peli on tehty kankaasta, voi säilytysratkaisu olla vanerista tehty laatikko. Jo suunnitteluvaiheessa kannattaa oppilaita kannustaa uusiin ja erilaisiin ideoihin myös säilytysratkaisua mietittäessä.

Peliohjeet kuuluvat luonnollisesti pelipakettiin. Peliohjeiden kirjoittaminen tietokoneella on oppilaista mielekästä. Ohjeita voidaan myös koristaa pelin tyyliin sopiviksi, mutta tämä on eriyttävä tehtävä nopeille. Peliohjeet voidaan niin haluttaessa laminoida, jolloin ne kestävät paremmin käytössä.

Näin laajan ja pitkäkestoisen projektin aikana on hyvä pitää mielessä, että käsityön opetuksen tavoitteena on opetussuunnitelman mukaan kehittää oppilaan työskentelyn suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja omatoimisuutta (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet). Tavoitteeseen pääseminen vaatii aikaa ja työtä, jolloin työskentelyasenteen ylläpitäminen on tärkeää. Kannustavalla ja kiireettömällä ilmapiirillä harjoittelulle annetaan rauha ja pienistäkin onnistumisista voidaan iloita. (Huovila ym., 50.)

Arviointi

Kun pelit ovat valmistuneet, on aika arvioida niitä ja koko projektia. Oppilaat kirjaavat omat loppuarvionsa itsearviointipaperiinsa, jossa on tavoitteet kaikista nelikentän lohkoista. Näin oman työskentelyn arviointi on monipuolista. Opettaja kirjaa myös omat kommenttinsa samaan paperiin.

Osa arviointia on töiden esille laittaminen. Jakson päätteeksi valmistetut pelit kootaankin näyttelyyn myös muiden oppilaiden nähtäville. Pelien ollessa kyseessä, on pelejä myös kokeiltava käytännössä. Tuotesuunnittelun onnistuminen testataan parhaiten pelaamalla peliä. Peliparit pelaavat kummankin valmistamia pelejä. Pelit voivat myös olla vapaasti opetusryhmän kokeiltavina. Parasta palautetta työstä oppilaat saavat toisiltaan käytännön kokeilun jälkeen.

Minun peliprojektini

Oma peliprojektini käynnistyi, kun olin käynyt Turun linnassa. Siellä näin keskiaikaisen backgammon -pelin. Mietin, että haluaisin tehdä pelistä matkaversion, joka mahtuisi kohtuullisen pieneen tilaan. Päätin siis sahata vanerin kahteen osaan, jotka ovat toisissaan kiinni saranalla.

Sahattujen vanerien reunat hiottiin sileiksi.

Saranan reiän paikat merkittiin kynällä.

Reiät saranan ruuveille porattiin akkuporakoneella.

Saranan ruuvit ruuvattiin ruuvimeisselillä.

Päätin painaa pelilaudan kankaalle, joka vähän tyynyliinan tavoin tulisi pelilaudan päälle. Tämä mahdollisti pelin vaihtamisen. Painoin siis toiseksi peliksi tammipelin ruudukon. Olin  melkein kuin vahingossa päätynyt matkapelipaketin tekemiseen. 

Aloitin kangasosion valmistamisen ompelusta. Pelilaudan tuli olla juuri sopivan kokoinen vanerin päälle. Tämä vaati tarkkaa mittaamista ja kokeilua, mutta lopulta oikea koko löytyi. Käytin ompelussa saumuria ja ompelukonetta. 

Kankaan reunat ompelin saumurilla.

Kankaan reunoihin ompelin käänteet.

Ylä- ja alareunat ompelin nurjalta puolelta niin, että molempiin sivureunoihin jäi taitteet.

Kankaanpainantaa varten laitoin valmiiksiommellun kangaspussin sisään sanomalehteä, jotta väri ei sotkeudu ommellun kankaan toiselle puolelle. Tämä mahdollisti painettujen pelilautojen siirtelyn ja piti painopaikan puhtaana. Tein painotyötä monessa osassa niin, että aina välissä odotin maalien kuivumisen. Uudet teippaukset tai kontaktimuovit pystyin laittamaan, kun edellinen maali oli kuivaa.

Backgammonlaudan teippaukset ja kontaktimuovisablunat ennen kankaanpainantaa.

Tuputin kuviot kankaalle yksi väri kerrallaan.

Lopuksi tuputin reunat.

Tammilaudan ensimmäiset teippaukset,

Tammilaudan ensimmäiset tuputukset.

Lopuksi tuputin pelin reunat.

Tältä näytti pelin takapuoli ennen kankaanpainantaa.
Sanomalehti oli kankaan sisällä suojaamassa muuta kangasta ja pöytää.

Pelimerkit ja nopat sahasin pyöreästä ja neliskulmaisesta rimasta, hioin ja maalasin. Nopan silmäluvut tein tussilla.

Sahasin pelinappulat jiirisahalla.

Hioin nappulat.

Maalasin nappulat: 15 valkoista ja 15 mustaa.

Pelini tarvitsi säilytysratkaisun. Sen päätin valmistaa sen vanhasta keittiöpyyhkeestä. Pyyhe oli juuri sopivan mittainen, jotta siitä pystyi taittamaan pussukat sekä pelilaudalle että muille pelitarvikkeille. Kavensin pyyhettä sopivan levyiseksi ja ompelin sivureunat saumurilla. Lopusta pyyhekankaasta tein pussin pelinappuloille ja nopille.

Säilytysratkaisun suunnittelua.

Säilytyspussukka valmiina ompeluun.
Ylä- ja alareunassa valmiina saumuriommel.

Painettujen lappujen kokeilua.

Nappuloiden säilytyspussi.

Tällä puolella säilytetään kakaisetpelilaudat ja nappulat.

Tällä puolella on vanerisen pelilaudan ja peliohjeiden paikka.

Kirjoitin vielä peliohjeet ja tulostin ne. Päätin laminoida ohjeet, jotta ne pysyvät hyvänä pidempään.

Entäpä minun itsearviointini? Olen erittäin tyytyväinen omaan pelipakettiini. Ideani toteuttaminen onnistui juuri niin kuin olin ajatellut. Backgammon -pelilaudan painaminen oli haastava urakka, mutta selvisin siitäkin. Olen todella tyytyväinen omaan pelipakettiini. Tällaisenaan se tosin olisi viidennen luokan oppilaille melko iso urakka.

Pelit omassa säilytyspussukassaan.

Pelilaudat. Vanerialusta on backgammon -pelin sisällä.

Pelilauta ja vanerinen alusta takaa.

Lähteet

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki: WSOY.

Kenttälä, M. 2012. Monenlaista muotoilua. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.).

Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 16-18.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus.

Nettilähde: http://oph.fi/download/139848_pops_web.pdf. Luettu 8.3.2014.

Pöllänen, S. & Kröger, T. 2001. Käsityön erilaiset merkitykset opetuksen

perustana, 233-253. 

Nettilähde: http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/kipinat/SPetTK.htm. Luettu 1.3.2014.

Sunila, T. 2012. Paremman tarve – johdatus muotoiluun. Teoksessa Kenttälä,

M. (toim.). Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 13-15.

Svinhufvud, L. 2012. Design, muotoilu, taideteollisuus – lyhyt johdatus

muotoilun historiaan. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.). Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 19-23.

Turun kaupungin Kulttuuripolku. http://www.kulttuuripolku.fi/index.html. Luettu

2.3.2014.

Vihma, S. (toim.). 2008. Suomalainen muotoilu. Käsityöstä muotoiluun.

Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Vihma, S. 2008. Mitä on muotoilu. Teoksessa Vihma, S. (toim.). Suomalainen

muotoilu. Käsityöstä muotoiluun. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 11-37.

Avaruus - 2. lk

Kokemuksellisuus opetuksessa

Lähtökohta

Opetussuunnitelmassa ympäristö- ja luonnontiedon keskeisiin sisältöihin vuosiluokilla 1-4 kuuluu vuorokauden- ja vuodenajat sekä maapallo ihmisen elinpaikkana (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet; Turun kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelman kuntakohtainen osio). Perinteisesti vuorokauden- ja vuodenaikoja lähestytään avaruuden tutkimisen kautta 2. luokalla. Oppilaat ovat yleensä kiinnostuneita avaruudesta, eikä heitä tarvitse juurikaan motivoida jakson opiskeluun. Avaruus on lapsista kiinnostava asia! Käytännön työssä on kuitenkin ollut nähtävissä, että vaikka avaruusjakson alussa oppilaat ovat innostuneita, loppuu mielenkiinto hyvin nopeasti, jos kouluopiskelu keskittyy vihkotyöskentelyyn ja opettajan pitämiin puheisiin. Mitä enemmän oppilaat pääsevät toteuttamaan itse avaruusteemaa, sitä paremmin mielenkiinto säilyy ja opitut asiat pysyvät mielessä.

Jakson sisältö ja integrointi

Tässä 2. luokan avaruusteemaisessa jaksossa oppilaat tutustuvat omaan aurinkokuntaamme, erityisesti aurinkoon ja sitä kiertäviin planeettoihin. Jaksossa integroituvat toisiinsa luontevasti ympäristö- ja luonnontiedon sekä käsityön sisällöt. Pyrkimyksenä on luoda eheytetty kokonaisuus, jossa avaruutta lähestytään kokonaisvaltaisesti. Jaksossa onkin mukana myös kuvataiteen, äidinkielen ja musiikin osa-alueita. Tuotesuunnittelulla on tässä jaksossa merkittävä rooli. Muotoilukasvatusta pyritään toteuttamaan kokemuksellisesti ja tekemällä oppimalla (Kenttälä ym., 24).

Jakson tavoitteet

Olen jakanut jakson tavoitteet Käsityön nelikentän (Huovila ym., 17) mukaan, vaikka olenkin miettinyt tavoitteet koko integroidulle jaksolle.

Tiedot ja taidot

• Jaksossa on tarkoitus tutustua omaan aurinkokuntaamme. Tavoitteena on saada tietoa aurinkokuntamme planeetoista kokemuksellisesti ja elämyksellisesti.
• Tavoitteena on, että oppilas tutustuu erityisesti yhteen aurinkokuntamme planeettaan piirtäen ja kirjoittaen planeetasta avaruuspäiväkirjaansa.
• Tavoitteena on vahvistaa käsinompelun, naulaamisen, vasaroinnin ja liimaamisen taitoja sekä opetella kaavan käyttöä.

Suunnittelun taidot

• Tavoitteena on, että oppilaan suunnittelutaidot vahvistuvat ja hän harjoittelee suunnittelemaan esteettisesti itseään miellyttävät tuotteet, jotka hänen on teknisesti mahdollista toteuttaa. Opettaja ohjaa suunnitteluprosessia sen edetessä.
• Tavoitteena on, että oppilas käyttää suunnittelun lähtökohtana kokemuksellisuuden kautta keräämäänsä tietoa ja mielikuvitustaan.
• Suunnitteluprosessia kirjataan oppilaan omaan avaruuspäiväkirjaan.

Työskentelyn taidot

• Tavoitteena on, että oppilas harjoittelee työskentelemään itsenäisesti, omaa suunnitelmaansa noudattaen. Opettaja ohjaa ja opastaa tarvittaessa.
• Oppilas arvioi omaa työskentelyään kirjaten kunkin työskentelykerran jälkeen omaan avaruuspäiväkirjaansa, mitä kyseisellä työskentelykerralla oppi.

Kasvamisen taidot

• Tavoitteena on, että oppilas onnistuu oman suunnitelman mukaan työskentelyssä ja kokee iloa onnistuneesta työstä.
• Työn lähtökohtana on tiedollinen aines yhdistettynä mielikuvitukseen. Tavoitteena onkin vahvistaa oppilaan itsetuntoa, sillä jokaisen oppilaan suunnitelma on yhtä oikea, eikä väärin suunniteltua tai toteutettua työtä ole olemassa.

Jakson eteneminen, sisältö ja työtavat

Aloitus

Alakoulussa luonnontieteiden opetuksessa on hyvä lähteä liikkeelle oppilaiden motivaatiosta ja tiedoista, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia (Virrankoski ym., 8). Jakson aluksi oppilaat saavat omat avaruuspäiväkirjat, joihin he kirjaavat, mitä tietävät avaruudesta. Oppilaiden tiedot kerätään yhteen isoon ajatuskarttaan, joka jätetään luokan seinälle. Sovitaan, että jakson aikana ajatuskarttaa täydennetään opituilla asioilla niin, että se toimii yhteisenä ideatauluna avaruusjaksolle. Ideataulun tarkoitus on ruokkia oppilaiden mielikuvitusta jakson aikana. (Aholainen, 37.)

Heti jakson alkupuolella vieraillaan Tuorlan planetaariossa Kaarinassa. Planetaarion lapsille suunnattu elokuva Luokkaretkellä avaruuteen (kesto 30 min) soveltuu erinomaisesti 2. luokan avaruusjakson aloitukseen. Elokuva on hauska ja lapselle ymmärrettävä. Siinä vieraillaan omassa aurinkokunnassamme ja sen planeetoilla. Jokaisesta planeetasta kerrotaan sopiva määrä oikeaa tietoa elävästi. Käynti planetaariossa on elämys, sillä elokuva heijastetaan koko kuperan katon käsittävälle valkokankaalle, jolloin tulee tunne, kuin olisi itse avaruusmatkalla. Planetaariokäynnin jälkeen oppilaat kirjaavat avaruuspäiväkirjaansa, mitä nähdystä elokuvasta jäi mieleen. Luokan ideatauluajatuskarttaa täydennetään opittujen asioiden osalta.

Planetaariokäynnin jälkeen mietitään yhdessä opetuskeskustelun ja taulukuvan avulla aurinkokunnan rakenne ja planeettojen järjestys. Jokainen oppilas piirtää omaan avaruuspäiväkirjaansa aurinkokunnan planeetat auringosta lähtien.

Lisäksi jakson avaruuslaulujen laulaminen aloitetaan jakson alussa. (Musiikin mestarit 1-2: Planeettablues, Aurinko on typerä, Iltatähtien laulu sekä Rakettirotan rock and roll.) Jakson alkupuolella kerätään luokkaan avaruusaiheisia kirjoja kirjastokäynnillä. Vaihtoehtoisesti oppilaat voivat tuoda avaruuskirjoja kotoa kouluun lainaan.

Oman työn suunnittelu ja toteuttaminen

Työskentelyvaiheen aluksi oppilaat valitsevat planeetan, johon haluavat tutustua tarkemmin. He piirtävät avaruuspäiväkirjoihinsa kuvan valitsemastaan planeetasta ja kirjoittavat, millaista planeetalla on. Tietoa planeetasta etsitään oppikirjasta tai avaruuskirjoista.

Kun oma, valittu planeetta on tullut kyllin tutuksi, on aika miettiä, millaisia asukkaita planeetalla voisi olla. Oppilaat piirtävät avaruuspäiväkirjaansa kuvan planeetan asukkaasta, jonka he valmistavat huopakankaasta. Avaruusolio tullaan valmistamaan kankaasta ommellen. Mietitään yhdessä, millaisia asioita ompelutyöhön on mahdollista tehdä. Avaruusolio väritetään ja sille annetaan nimi. Avaruusoliota suunniteltaessa oppilaiden mielikuvitus on keskeisessä osassa. Oppilaille korostetaan jokaisen suunnitelman olevan yhtä ainutlaatuinen ja hyvä. Valmistuneita suunnitelmia tarkastellaan yhdessä ja tehdään havaintoja erilaisista ratkaisuista, joita oppilaat ovat tehneet.

Avaruusolion valmistus aloitetaan kaavan valmistamisesta. Oppilaiden piirtämät suunnitelmat voidaan kopioida kopiokoneella tai jäljentää läpi toiselle paperille. Olion kaava leikataan irti paperista. Kaavan avulla avaruusolio leikataan huopakankaasta. Olion yksityiskohdat leikataan ja ommellaan paikoilleen. Ompelutyötä voidaan eriyttää käyttämällä erilaisia pistoja. Ompelu onnistuu etupistoilla, mutta edistyneemmät oppilaat voivat käyttää kappaleiden yhdistämiseen vaikkapa pykäpistoja. Avaruusolioon voidaan tehdä myös yksityiskohtia erilaisilla (koriste)pistoilla. Olion etu- ja takakappale yhdistetään toisiinsa ja olio täytetään vanulla.

Kaavan asettelu kankaalle.

Silmän ompelu etupistoilla. 

Olion ompelu pykäpistoilla.

Valmis avaruusolio.
Terveisiä Merkuriuksesta!

Avaruusolio tarvitsee myös kulkuvälineen, avaruusaluksen. Kulkuvälineen toteutustavoissa tulee huomioida opetusryhmän aikaisemmat taidot. Ennen työn suunnittelua opettaja kertoo oppilaille, mitä välineitä heillä tulee työtä tehtäessä olemaan käytettävissä. Oppilaita ohjataan miettimään, mitä näillä välineillä voi tehdä. Oman avaruusolion avaruusalus suunnitellaan avaruuspäiväkirjaan piirtämällä. Aluksen väritys mietitään omalle avaruusoliolle sopivaksi.

Puutyöosio toteutetaan pienissä ryhmissä työskennellen. Mikäli ryhmää on mahdollista jakaa ja käytettävissä on koulunkäynnin ohjaaja (avustaja), voi osa oppilaista ommella oliota samaan aikaan omassa luokassa, kun opettaja työskentelee yhden ryhmän kanssa teknisen työn luokassa. Tarvittaessa työn pystyy toteuttamaan myös tavallisessa luokkahuoneessa, mikäli teknisen työn luokkaa ei ole käytössä tai ryhmää ei pysty jakamaan.

Sahatut, viilatut ja hiotut avaruusaluksen osat.

Osat kiinnitettiin toisiinsa liimaamalla.

Alus maalattiin mustaksi

Aluksen reunaan naulattiin nauloja.

Nauloihin pujoteltin helmilankaa.

Avaruusolio Merkuriuksesta ja hänen avaruusaluksensa.

Lopetus

Kun avaruusoliot ja niiden alukset ovat valmiit, on aika kirjoittaa tarina omasta oliosta. Valmiit avaruusoliot ja niiden alukset kootaan näyttelyyn. Jokainen oppilas esittelee oman avaruusolionsa ja sen aluksen luokalle. Myös tarinat luetaan ääneen. Tämä on tärkeää, jotta oman työn arvostaminen ja kuulluksi tuleminen mahdollistuvat (Kenttälä, 35).

Jakson aikana täytetty avaruuspäiväkirja on kirjallinen kuvaus jakson kulusta, suunnitteluprosessin etenemisestä ja oppimisesta. Jakson lopuksi oppilaita ohjataan tarkastelemaan omaa päiväkirjaansa. He merkitsevät tähdet kaikkiin niihin sivuihin, jotka ovat heille itselle tärkeitä ja joissa he kokevat onnistumisen iloa.

Kokemuksellisuuden mahdollisuudet

Edellä kuvatussa avaruusjaksossa kokemuksellisuudella on merkittävä rooli. Jakso aloitetaan omien tietojen ja kokemusten kirjaamisella avaruuspäiväkirjaan ja luokan yhteiseen ideatauluajatuskarttaan. Alussa lähdetään keräämään myös uusia avaruuskokemuksia planetaariosta. Omiin kokemuksiin palataan jakson aikana useasti, sillä lasten tekemät suunnitelmat pohjaavat aikaisempiin kokemuksiin sekä omaan mielikuvitukseen.

Suunnittelemani jakso perustuu oppiaineiden väliselle integraatiolle. Avaruusteeman tiedollinen aines (ympäristö- ja luonnontieto) liitetään käsityön suunnitteluprosessiin. Kirjoittaminen ja kertominen ovat myös tärkeitä osia tässä prosessissa. Musiikki tuo oman mausteensa kokonaisuuteen. Erityisesti alkuopetuksessa kokonaisvaltainen lähestymistapa on lapselle luonteva tapa oppia. Tällöin muotoilukasvatus ei voi olla erillinen ja irrallinen osa opetusta, vaan se on yhtenä osana tyydyttämässä lapsen luontaista uteliaisuutta, tiedonhalua ja luovaa suhtautumista ympäristöönsä (Kenttälä ym., 28).

Kokemuksellisuuden hyödyntäminen opetuksessa auttaa lapsia huomaamaan, että jokaisen kokemus on erilainen ja ainutlaatuinen. Tällöin lapsen oma elämismaailma toimii muotoilun lähtökohtana ja lapsi on itse kokija, tekijä sekä merkityksen antaja. Näin päästään irti jaottelusta oikea-väärä, hyvä-huono. Jokaisen suunnitelma on yhtä arvokas ja ainutlaatuinen. Tällöin persoonan kokonaisvaltainen kasvu mahdollistuu. (Kenttälä ym., 26.)

Lähteet

Aholainen, L. 2012. Ideat kiertoon. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.). Muotoiloa!

Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 36-37.

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki: WSOY.

Kaisto, L., Muhonen, S. & Peltola, S. 2011. Musiikin mestarit 1-2. Helsinki: Otava.

Kenttälä, M. (toim.) 2012. Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen.

Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry.

Kenttälä, M., Nurro, L. & Sortti, M. 2012. Muotoilukasvatus – monipuolisia

näkökulmia esinemaailmaan. Teoksessa Kenttälä, M. (toim.). Muotoiloa! Opettajan opas muotoilukasvatukseen. Helsinki: Kerhokeskus – koulutyön tuki ry, 24-28.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus.

Nettilähde: http://oph.fi/download/139848_pops_web.pdf. Luettu 1.3.2014.

Tuorlan planetaario. Nettilähde: http://www.astro.utu.fi/planetaario/. Luettu

23.2.2014.

Turun kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelman kuntakohtainen osio.

Nettilähde: http://www.turku.fi/Public/download.aspx?ID=72671&GUID={B8A9AA76-F054-4802-8311-BF98264CF267}. Luettu 1.3.2014.

Virrankoski, M., Hänninen, K. & Markkanen, T. 2002. Luonnontiedettä

luokanopettajille. Kemiaa, fysiikkaa ja tähtitiedettä. Helsinki: Tammi.