Muoviteknologia

Muovi oli minulle aivan uusi käsityömateriaali. Se tarjosi niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. Seuraavassa tekemäni työt.

Salaattiottimet

Ensimmäinen muovityöni oli salaattiottimet. Ikävä kyllä tämä työ epäonnistui. Muovinkuumennuslaite oli ilmeisesti liian kuuma, sillä viilut, jotka oli tarkoitettu suojaamaan osaa muovisuikaleesta kuumenemiselta, tarttuivat muoviin kiinni. Rumat palamisen jäljet eivät kuitenkaan olleet ainoa murheeni. Jostain syystä en saanut muovia lämmityksen jälkeen tottelemaan itseäni, vaan se ”rypytystä” tehdessäni käyttäytyi ihmeellisesti. Nämä salaattiottimet tuskin päätyvät käyttöön, mutta toimivat oivana esimerkkinä siitä, etteivät työt aina onnistu.

Muovin kuumennus salaattiottimia varten

Salaattiottimen rypytys

Salaattiottimen taivutus

Valmista tuli

Kirjatuki

Idean kirjatuen tekemiseen sain mieheltäni. Hän muisteli koulussa tehneensä sellaisen. Tämä olikin mukava, alakoululaisille sopiva ja käyttökelpoinen idea. Sahasin muovisuikaleen. Kuvioin sen toisen pään, tällä kertaa muistuttamaan kruunua ja hioin sahatut reunat. Tämän jälkeen muovisuikaletta kuumennettiin yhdestä kohdasta ja kuumennettu kohta taivutettiin 90 asteisen tuen päällä, kunnes se oli jäähtynyt.

Napit ja avaimenperä

Erivärisistä muoveista saa mukavasti oman näköisiä tuotteita, kun liimaa muoveja yhteen. 

Muovien liimaaminen

Liimatut muovit laitettiin puristimien väliin.

Yhteen liimatuista muoveista voi tehdä vaikkapa nappeja. Sahasin napit vannesahalla, hioin niiden reunat hiekkapaperilla ja porasin keskelle napin reiät. Veikeät neliskulmaiset napit ovat valmiina tuleviin käsitöihin!

Toinen liimatuista muoveista työstäni työ on nimikirjainavaimenperä. Lähdin tavoittelemaan kaunokirjoitus M-kirjainta ja olen kovasti tyytyväinen lopputulokseen. Vannesahalla saa tarkkaa työtä aikaan, kun vaan malttaa tehdä työtä vähän kerrallaan. Sahattuani kirjaimen, hioin sen reunat ja porasin siihen reiän.

Kierrätyskorvikset

Lasten legolaatikosta löytyi juuri minun tyyliini sopivat pienet legot nappikorvakoruiksi. Idea on helposti toteutettavissa oppilaiden kanssa, sillä legoja löytyy lähes joka kodista. Liimasin korvakorutapit legojen takapuolelle pikaliimalla. Jotta tappi mahtui hyvin legon koloon, leikkasin siitä vähän leveyttä pois sivuleikkureilla.

Muoviteknologian käsityön nelikenttä koulun käsityön opetuksessa

(Huovila, Hintsa & Säilä: Kirja käsityöstä, 2010)

Tiedot ja taidot

-   Muovi on materiaalina metallia lempeämpi.

-         Pienillä muovitöillä voidaan harjoitella tekniikoita ja työvälineiden käyttöä.

Suunnittelun taidot

-         Muovitöissä esteettinen suunnittelu on mahdollista monella tavalla: muovin värin voi valita ja muovia voi muotoilla halumaansa muotoon.

-         Tekninen suunnittelu vaatii tietoa ja kokemusta siitä, miten muovi materiaalina käyttäytyy. Epäonnistumisiakaan ei voi välttää, mutta ne opettavat.

Työskentelyn taidot

-         Koska muovityöt ovat usein melko pieniä ja suhteellisen nopeasti tehtäviä, on työskentelyprosessi (suunnittelu, toteutus ja arviointi) helposti hallittava. Tällöin oppilaan on helpompi hahmottaa koko prosessi kuin suurta, monen opetuskerran projektia tehtäessä.

Kasvamisen taidot

-         Muovitöitä tehtäessä valmista tulee melko nopeasti. Oman työn tuloksen näkee nopeasti ja työstä voi iloita.

-         Epäonnistumisen hetkellä voi oppia itsekritiikkiä. Mikä meni pieleen ja mistä se johtui?

-         Muovimateriaalista puhuttaessa on mahdollista oppia kestävästä kehityksestä. Ei ole kestävän kehityksen mukaista tuhlata muovia.

-         Kierrätysmuovien (esim. legot) käyttö opettaa ekologisuuteen.

Metalliteknologia

Metallityöni ovat: löylykauha, tuikkutalo, emaloitu koru sekä ketjukorut. Seuraavassa esittelen työni ja kerron niiden valmistamisesta.

Löylykauha

Löylykauha on perinteinen ja monipuolinen koulukäsityö. Siinä käytetään useita eri tekniikoita ja yhdistetään metallia ja puuta. Olen kirjannut ylös löylykauhan valmistamisen vaiheita.

Löylykauhan valmistaminen lähti liikkeelle kuparin leikkaamisesta. Kuparilevyyn piirrettiin ja levystä leikattiin ympyrä, jonka säde oli sentin verran muottia suurempi.

Ympyrän piirtäminen kuparilevylle

Levyn reunasta taitettiin noin 1cm, joka hakattiin muotin reunan yli kumivasaralla. Tämän jälkeen aloitettiin pakottaminen metallivasaralla paukuttamalla.

Paukutusta

Välillä kuparia kuumennettiin kaasupolttimen avulla, huudeltiin veden alla ja putsattiin teräsvillalla, minkä jälkeen paukuttamista jatkettiin taas. Kun kauhaosa oli pakotettu muotoonsa, leikattiin ylimääräiset reunat leikkurilla pois ja kauhan reunoja hakattiin tasaisemmiksi muotissa. Lopuksi terävät reunat viilattiin ja hiottiin. 

Viilaus

Työ viimeisteltiin teräsvillalla ja kiillotusaineella.

Löylykauhan varren pää taottiin litteäksi ja sopivan muotoiseksi, jotta sen voi kiinnittää kauhaosaan. Rautatanko kuumennettiin ahjossa, ja sitä hakattiin alasimen päällä, jolloin se muotoutui. 

Rauta kuumenee ahjossa

Takominen

Kun varsi oli sopivan muotoinen, käsiteltiin se kuumentamalla ja kastamalla jäteöljyyn. Varsi kiinnitettiin kauhaosaan kupariniitillä. 

Kauhan kiinnittäminen varteen kupariniitillä

Kupariniitin viimeisteleminen

Lopuksi löylykauhan metalliosat lakattiin spraylakalla.

Lakkaus

Löylykauhaan liitettiin vielä puuvarsi. Ensin metallivartta teroitettiin hiomakivessä. Siihen tehtiin myös pieniä lovia hiomakoneella. Valitsin puuvarreksi luonnon puuta. Valitsemani puu oli kuitenkin liian paksu käyttötarkoitusta varten. Niinpä höyläsin sitä kavahöylällä ohuemmaksi. Puiseen varteen porattiin reikä ja metallivarsi liimattiin puuosaan kaksikomponenttiliimalla.

Olen lopputulokseen melko tyytyväinen. Työ oli haastavampi kuin etukäteen oletin. Oli kuitenkin hienoa nähdä oman käden jälki näinkin haastavassa työssä. En tiedä, uskaltaisinko vielä tämän kokemuksen jälkeen lähteä oppilaitten kanssa löylykauhaa tekemään.

Tuikkutalo 

Tuikkutalon idea syntyi sisustusliikkeissä myytävästä tuikkutalosta. Halusin kokeilla, voiko alumiinilevystä leikkaamalla ja taivuttamalla valmistaa vastaavan tuotteen.

Tuikkutalon ensimmäinen vaihe oli kaavan valmistaminen. Käytin kaavan mallina valmista tuikkutaloa. Sovelsin kuitenkin erityisesti kiinnityskohtien osalta, sillä minun taloni tulisi kiinnittymään popniiteillä, joita varten tarvitsin erityisiä ”kiinnitysulokkeita”. Kun kaava oli piirretty, piirsin talon ääriviivat kaavan avulla alumiinilevylle.

Tämän jälkeen oli vuorossa leikkaaminen. Leikkaaminen osoittautui vaikeaksi, sillä kaikkia osia ei voinut leikata missä järjestyksessä vaan. Lopulta käytin viimeisten osien leikkaamiseen peltisaksia. Leikkaamisen jälkeen porasin talon ikkunareiät valmiiksi. Tässä vaiheessa hioin talon terävät reunat helpommin käsiteltäviksi.

Seuraava vaihe työskentelyssä oli alumiinin taivuttaminen. Tässä vaiheessa oli tarkasti mietittävä, missä järjestyksessä taitokset teki. Taitosten tekemisen jälkeen porasin reiät popniiteille talon seinään. Popniittaus oli mukavaa ja helposti sujuvaa hommaa. Talon katon kiinnitystä varten porasin jälleen reiät kattoon ja talon kiinnitysulokkeisiin, jonka jälkeen kiinnitin katon paikoilleen popniiteillä.

Tuikkutalon tekeminen osoittautui haastavaksi. Oli oltava enemmän kuin tarkka mittausten, leikkaamisen ja taivuttamisen suhteen. Valmiista talostani huomaakin, että jossain kohdassa tarkkuus on päässyt lipsumaan, eikä talon katto ja rungon terävä osa osu aivan kohdakkain. En lähtisi tekemään näin vaativaa työtä oppilaiden kanssa. Vaikka kyseessä olisi vähemmän vaativakin alumiinin taivutustyö, olisivat työjärjestysohjeet enemmän kuin paikallaan.

Emaloitu koru

Suunnittelin koruni sydämeksi. Halusin siitä molemmilta puolilta valkoisen ja hopean hohtoisen.

Piirsin ensin sydämen kaavan paperille. Tämän kaavan avulla piirsin ja leikkasin sydämen alumiinista. Viilasin ja hioin sydämen reunat tasaisiksi. Porasin reiän ripustuslenkkiä varten.

Kuparisydän valmiina emalointia varten

Valkoinen emaliaine (Efcolor) ripoteltiin puhdistetun sydämen päälle ja sydäntä kuumennettiin hellan päällä, kunnes aine oli sulanut. Hopeahile ripoteltiin uudeksi kerrokseksi vanhan päälle ja työtä kuumennettiin uudestaan. Kun aine oli sulanut, annettiin työn jäähtyä hyvin.

Emalointiaine kuparisydämellä

Kuumentaminen hellan päällä

Toisen puolen emaloiminen osoittautui vaikeaksi, jollei jopa mahdottomaksi. Kun ensimmäinen puoli oli valmis, yritin emaloida toisen puolen samalla tavalla. Tällöin ensin emaloitu puoli suli uudestaan ja meni rumaksi. Työn jäähdyttyä hion takapuolelta epätasaisuudet pois. Onneksi tuo takaosa ei käytössä näy.

Viimeistelin sydämen lakkaamalla sen spraylakalla ja laittamalla siihen hopeisen lenkin kaulanauhaa varten.

Valmis emaloitu sydän

Ketjukorut

Kouluelektroniikan järjestämällä korukurssilla teimme muinaisketjutekniikalla rannekorut. Tein myös korvakorut samalla tekniikalla. Valmistin korvakorukoukut itse. Valitettavasti toinen koukku oli hävinnyt johonkin korun rummutuksessa ja sain kurssin jälkeen vain yhden ehjän korvakorun takaisin.

Korutöiden aloittaminen

Korulenkkien valmistaminen

Valmiit korut

Ketjun valmistaminen oli hidasta, mutta mukavaa työtä. Voisin kuvitella tekeväni koruketjua myös oppilaitten kanssa.

Ketjujen lisäksi ehdin tehdä myös muutaman metallilevystä valmistetun korun. Isoin koru on omaan käyttööni, pienemmät lapsilleni käsi- ja kaulakoruiksi.

Metalliteknologian käsityön nelikenttä koulun käsityön opetuksessa

(Huovila, Hintsa & Säilä: Kirja käsityöstä, 2010)

Tiedot ja taidot 
Jos metalliteknologian materiaalit, tekniikat ja työvälineet ovat ennestään vieraita, voi olla parempi tutustua niihin pienten töiden kautta.

Käytettävien materiaalien ja työvälineiden tulee olla oppilaan ikään ja taitotasoon sopivia.

Suunnittelun taidot

Suunnittelussa tulee ottaa huomioon teknisen suunnittelun haasteet. Oppilas ei välttämättä itse huomaa tai ymmärrä, miten metallimateriaalia on mahdollista työstää ja mitkä ovat sen rajoitteet.

Esteettinen suunnittelu on osa metalliteknologiaa. Koruja tai käyttöesineitä valmistettaessa on mahdollista päästää luovuutta valloilleen.

Pitäisi löytää kultainen keskitie esteettisen suunnittelun ja teknisen suunnittelun välille, kumpaakaan unohtamatta.

Työskentelyn taidot

Suurempien metallitöiden (esim. löylykauha) tekeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Monivaiheinen työ opettaa etenemään vaiheittain työjärjestystä seuraten.

Metalliteknologian tekniikoissa turvallisuudella on tärkeä rooli. On tärkeää opettaa oppilaille vastuuta myös turvallisuuden näkökulmasta. Jokaisella oppilaalla on tärkeä rooli työtilassa yhteisen turvallisuuden näkökulmasta.

Kasvamisen taidot

Vaativien, itselle ehkäpä vieraiden tekniikoiden oppiminen ja haastavan työn valmiiksi saaminen ovat hyväksi oppilaan itsetunnolle ja saavat aikaan iloa oman työn onnistumisesta.

Tehtävä metallityö voi olla kulttuurisesti merkittävä (esim. löylykauha).

Metalli- ja muoviteknologia

Metalli- ja muoviteknologian jakso on lopuillaan. Taas opin paljon uutta. Osa oppimisesta tapahtui jo niin kovin tutulla tavalla, yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt on aika raportoida, kuinka kaikki tapahtui.

Kaiutin - Pohdinta

Olen miettinyt oppimiani tietoja ja taitoja opettajan nelikentän (Huovila & Rautio, 2007, teoksessa Huovila, Hintsa & Säilä, 2010) mukaan.

Opettajuuden taidot ja aineenhallinnan tiedot ja taidot

Koska tekninen työ on minulle ennestään vieras käsityön alue, olen kaiutinta tehdessäni oppinut pelkästään uusia asioita. Erityisesti aineenhallinnan tiedot ja taidot ovat kehittyneet. Olen oppinut niin puuteknologian kuin elektroniikan sisältöjä todella paljon. Aika monia asia tuli opittua kokeilun, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Opetuksen suunnittelun taidot

Uskon kaiutinprojektin auttavan suunnittelemaan vastaavanlaisia projekteja oppilaiden kanssa toteutettavaksi jatkossa. Kokemus puukotelon valmistamisesta auttaa suunnittelemaan puulaatikon tekoa poratappiliitoksin. Toisaalta elektroniikkaosio antaa arvokasta tietoa tulevien elektroniikkatöiden suunnitteluun. Tämän projektin jälkeen on helpompi lähteä suunnittelemaan oppitunnin rakennetta ja ajankäyttöä. Myös eriyttämisen ennakointi helpottuu.

Opetuksen toteuttamisen taidot

Työskentelyn organisointi on tärkeää. Tämä projekti opetti paljon siitä. Selkeä vaiheittain etenevä työskentely auttaa oppilaita. On myös tärkeää, että opettaja organisoi uusien työvaiheiden opettamisen siitä huolimatta, että oppilaat etenevät omissa töissään eri vauhtia.

Kasvatukselliset toimintataidot

Opettajan vastuullisuus opetettavasta aineesta vaatii mielestäni hyviä aineenhallinnan taitoja. Koneita käytettäessä on huomioitava erityisesti turvallisuus. Jos opettajan oma aineenhallinta ei ole tarpeeksi hyvää, ei hän pysty toimimaan myöskään vastuullisesti. Omalta osaltani olen iloinen tämän projektin kasvattamasta aineenhallinnan osaamisesta. Kokemus ja osaaminen kertyvät vähitellen ja tästä on hyvä jatkaa.

Lähteet:

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Luokkien 3-6 käsityönopetus. WSOYPro, Helsinki.

Kaiutin - Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa

On tärkeää, että opettaja osaa ja pystyy käyttämään koneita valmistellessaan materiaaleja oppilaita varten. Sirkkeli on tähän tärkeä ja tarpeellinen kone. Itse koen olevani vasta-alkaja teknisen työn opetuksessa. Tässä projektissa uskalsin työskennellä isoksi ja pelottavaksi kokemani sirkkelin kanssa. Suhtaudun kuitenkin epäilevästi rohkeuden säilymiseen, mikäli seuraavaan koneenkäyttökertaan kuluu pitkästi aikaa. Koen, että opettajan tulisi hallita koneet hyvin ja hänen tulisi pystyä toimimaan pelottomasti koneiden kanssa. Toivottavaa olisikin, että pääsisin käyttämään koneita jatkossakin.

Sähkötekniikan ja elektroniikan sisällöt ajoittuvat Huovilan, Hintsan ja Säilän (2010, 30-31) mukaan neljännestä kuudenteen luokkaan. Neljännellä luokalla tutustutaan avoimeen ja suljettuun virtapiiriin. Viidennellä luokalla ovat vuorossa elektroniikan alkeet ja juotoskolvin käyttö. Kuudennella luokalla tehdään jo elektroniikkarakenteluja. Olen mielestäni oppinut juottamaan ja rakentamaan elektroniikkaa – ymmärrys on kuitenkin jäänyt melko vähäiseksi. Osaan seurata ohjeita ja juottaa komponentteja. En kuitenkaan osaisi selittää tekemääni tai laskea vaikkapa vastusten määrää. Uskon kuitenkin selviäväni helppojen elektroniikkatöiden opettamisesta näillä taidoilla. 

Motivointi on mielestäni erittäin tärkeää. Se, kokeeko oppilas työn itselleen mielekkääksi, vaikuttaa merkittävästi työn tekemiseen. Uskon, että ei olisi vaikeaa motivoida oppilaita kaiuttimen tekoon. Itse suunniteltu, oman näköinen kaiutin houkuttaisi varmasti tekemään ja oppimaan. Koin myös itse työn mielekkäänä. Tätä kaiutinta tulee varmasti käytettyä.

Opettajan ammattitaito tulee näkyviin siinä, miten hän osaa ohjata oppilaiden työprosesseja. Aluksi tarvitaan suunnitelma kokonaisuudesta. Uskon, että kokonaisuuden hallintaa helpottaa sen pilkkominen osiin. Kun on selkeä käsitys työvaiheista, on helpompi työskennellä. Oma kokemus kaiuttimen teosta auttaa työvaiheiden miettimistä. Uskon, että pystyisin ohjaaman tämän jälkeen myös oppilaitten kaiutinprojektin. Elektroniikkaosuuden tulisi tosin olla valmis paketti. En lähtisi liikkeelle piirilevyn valmistamisesta.

Oppilaiden itsearvioinnin olisi mielestäni hyvä olla jatkuvaa prosessin arviointia. Jos lähdetään tekemään haastavaa, monivaiheista projektia, kuten kaiutinta, voisi olla hyvä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa jokaisen oppitunnin jälkeen. Pitkin matkaa kirjatut ajatukset, opitut asiat ja oppimisen tarpeet tekevät oppimisprosessin näkyväksi. Jälkikäteen voi muuten olla vaikeaa palata prosessin alkuvaiheisiin. Kun suunnittelu- ja valmistusprosessi on saatu päätökseen, on aika arvioida tehty tuote.

Kaiutin - Oman oppimis- ja työprosessin kuvaus

Pylväsporakone ja konekuviosaha ovat koneet, joita muistan käyttäneeni luokanopettajaopintojen aikana teknisen työn tunneilla. Tämän oppimistehtävän myötä olen käyttänyt myös sirkkeliä, jyrsintä ja nauhahiomakonetta. Koneiden käyttö opastettiin tarkasti, mutta vasta itse tekeminen opetti koneen käyttöä. Olen tyytyväinen siihen, että uskalsin tarttua koneisiin ja opetella niiden käyttöä. Harjoittelin työssäni myös poratappiliitosta. Elektroniikkaosiossa valmistimme itse valotustekniikkaa käyttäen työmme piirilevyn ja kokosimme sen elektroniikkaosat toimivaksi kokonaisuudeksi. Elektroniikkatyön ohjeiden ja työvaiheiden noudattaminen sekä toimivien juotosten tekeminen osoittautuivat tärkeiksi taidoiksi.

Työskentelyprosessi käynnistyi elektroniikan osiolla. Valmistimme ensin piirilevyt. Levyn valmistus valotustekniikalla oli minulle täysin uusi asia. Seurasin porukan mukana vaiheesta toiseen. Itsenäinen työskentely oli tässä vaiheessa mahdotonta. Kun piirilevy oli monen tunnin työskentelyn jälkeen valmis, pääsimme juottamaan siihen komponentteja. Tämä vaihe vaati työjärjestyksen seuraamista ja tarkkuutta, mutta pystyin kuitenkin etenemään ilman opettajan jatkuvaa ohjaamista.

Vasta, kun olimme jo melko pitkällä elektroniikkaosuudessa, oli aika tehdä konkreettisia suunnitelmia siitä, miltä tuote tulisi näyttämään. Oli vaikeaa lähteä suunnittelemaan tuotetta, kun ei tiennyt miten tekniset ratkaisut vaikuttavat työhön. Myös puuteknologian ja elektroniikan opetuksen erillisyys vaikeuttivat puuosuuden suunnittelua. Lopulta sain tehtyä suunnitelman omasta kaiuttimestani. Tarkan teknisen suunnitelman tekeminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä vaikka minulla oli lista kaiuttimen ulkopuolelle tulevista elektroniikkaosista, en kokemattomuuttani osannut suunnitella niiden paikkoja järkevästi.

Yksi suunnittelun osa-alue sujui kuitenkin heti alkuunsa. Tiesin, että halusin verhoiluun virkattua pitsiä, ja että pintakäsittelisin valmiin työn valkoisella maalilla. Alkuperäinen ajatukseni oli hankkia pitsit kirpputorilta, mutta koska en löytänyt sopivan kokoisia ja värisiä pitsejä, päätin virkata ne itse. Tämä oli sikäli haastavaa, etten ollut koskaan aikaisemmin virkannut pitsiliinaa ja virkkaustaitoni rajoittui perussilmukoihin. Valmiiseen työhön kelpuutin neljännen ja viidennen virkkaamani liinan. Muut olivat joko liian suuria tai pieniä. Nämä kaksi onnistuivat kuitenkin hyvin ja olen niihin tyytyväinen. On aika hauska ajatus, että opin pitsiliinan virkkauksen tehdessäni kaiutinta.

Puuteknologian osuudessa ensimmäinen vaihe suunnittelun jälkeen oli liimalevyn sahaaminen sirkkelillä oikean kokoisiksi kappaleiksi. Kun kappaleet oli sahattu, oli vuorossa kaiutinreikien sekä kotelosta ulos tulevien kappaleiden tarvitsemien reikien poraaminen pylväsporakoneella. Oli vaikea miettiä, mihin mikäkin johto, kytkin, sulake yms. tulisi lopullisessa työssä. Tässä piti miettiä, millainen piirilevy on ja miten se mahtuu mahdollisimman pieneksi suunnittelemaani koteloon kahden vastakkain sijoitettavan kaiuttimen kanssa. Sain, kuin sainkin reiät järkeviin paikkoihin. Mittasin kuitenkin potentiometrin korkeuden väärin, ja jouduin myöhemmin liimaamaan piirilevyn alle korotuspalat, jotta potentiometri osui hyvin sille porattuun reikään.

Kotelon poratappiliitosten tekeminen oli mielestäni yksi puuosuuden haastavimmista osista. Vaati tarkkuutta porata reiät juuri oikeaan kohtaan. Koteloa kootessani huomasin, miten hyvin pienet heitot reikien paikoissa vaikuttivat kokoamiseen. Sain kotelon koottua, mutta se vaati kovaa vasaralla hakkaamista, minkä seurauksena yksi puukappale halkesi oksanreiän kohdalta. Korjasin halkeaman myöhemmin kotelon sisälle liimatulla tukikappaleella. Koottuani kotelon, jyrsin sen kulmia pyöreämmiksi käyttäen jyrsintä. Ahkeran hiomisen jälkeen pääsin pintakäsittelemään työtäni kookosmaalilla ja saman sarjan lakalla.

Olin juottanut komponentteja piirilevyyni mahdollisimman paljon ennen piirilevyn sijoittamista koteloon. Jouduin kuitenkin vielä irrottamaan plugijohdon piirilevystä, sillä halusin plugijohtoa varten tehtävästä reiästä mahdollisimman pienen. Viimeiset juotokset tein yksin työpaikkani teknisen työn luokassa. Vaikka olin tehnyt työsuunnitelman itselleni, huomasin yksin työskentelyn olevan vaikeaa. Raumalla työskennellessäni olin aina voinut varmistaa, olinko tekemässä oikein ja tukeutua kurssikavereihin tai opettajaan. Lopulta juotokset olivat kasassa ja oli aika testata kaiutinta. Ja se toimi!

Tein viimeisen kokoamisen kotona. Koska olin hionut kappaleita, joihin kaiuttimet tulivat kiinni, ronskilla kädellä, jouduin tilkitsemään etulevyn ja kotelon väliin jääviä rakoja. Päädyin käyttämään tilkitsemisessä vaahtomuovia, jonka sijoitin verhoilukankaan sisäpuolelle. Olin alun perin ajatellut liimata tai naulata etulevyt kiinni koteloon. Tilkityt levyt ovat kuitenkin sen verran tiukasti paikoillaan, että luovuin ajatuksesta. Etulevyt on siis mahdollista saada irti, mutta ne eivät missään tapauksessa pääse tippumaan paikoiltaan.

Tavoitteenani oli valmistaa toimiva ja itseni näköinen tuote ja samalla oppia uusia tekniikoita. Etenin omassa työskentelyssäni pieni pala kerrallaan, yrittäen selviytyä kulloinkin käsillä olleesta tehtävästä. Olen erityisen tyytyväinen työni ulkonäköön. Ajatukseni pitseistä kaiuttimen koristeena oli juuri se, miltä lopputulos näyttää. Pienet tekniset epäonnistumiset puolestaan harmittavat. En onnistunut hiomaan kotelon yläosaa tasaiseksi, vaan siinä näkyy epätasaisuutta. Myös etulevyjen huolimaton hionta näkyy rakoina etulevyn ja kotelon välissä. Kokonaisuutena olen tyytyväinen suunnittelu- ja valmistusprosessiin sekä lopputulokseen.

Kaiutin - Elektroniikkaa ja puuteknologiaa

On aika päivittää tuorein tuotos blogiin. 
Tästä se alkaa:  

Kaiutinraportti eli kuinka paljon voikaan oppia 

yrityksen ja erehdyksen kautta

Johdanto

Saimme puuteknologian ja elektroniikan yhteiseksi oppimistehtäväksi suunnitella ja toteuttaa aktiivikaiuttimen. Tarkoituksena oli tutustua kokonaisvaltaisesti sekä tuotesuunnitteluun, elektroniikan sisältöihin että koneellisen puuntyöstön perusteisiin. Pääsimme siis suunnittelemaan työmme melko vapaasti sellaiseksi kuin halusimme.

Nyt kun työ on valmis, on helppo olla tyytyväinen. Työtä tehdessä epätoivo oman osaamattomuuden ja toisaalta työn haasteiden suhteen oli suuri. Olenkin sitä mieltä, että tässä työssä opin enemmän kuin monessa muussa työssä yhteensä, mutta melkoinen osa oppimisesta tapahtui yrityksen ja erehdyksen kautta.